Lässähdys, osa 2
En muista kuinka monta vuotta olen haaveillut viettäväni päivän pyjamassa. Mieluusti vielä elokuvia katsoen. Kai tämä haaveeni on peräisin elokuvista tai tv-sarjoista tai kirjoista. En osaa sanoa. Eilen joka tapauksessa vietin sellaisen päivän. Huolimatta siitä, että oli ensimmäinen aurinkoinen päivä viikkoon (se oli myös kolmeen viikkoon ensimmäinen päivä, jonka sain viettää aamusta iltaan yksin kotona). Ja se oli tylsää. Ja päivä katosi kokonaan johonkin, kun vain tuijotin Buffy, vampyyrintappajaa. (Ja luin vähän kirjaa, koska en kai muuten olisi minä?) Aikuiseksi kasvaminen on tylsää, kaikki hienoiksi ja hauskoiksi kuvittelemansa jutut ovatkin tylsiä. (PS. En ole juossut viikkoon, koska puhelin on rikki ja lähetetty korjattavaksi. Note to self: Pidä huoli siitä, että liikuntaharrastuksesi eivät ole kiinni laitteistosi toimivuudesta.)