Pikkuikkuna

Nojoo, jos rehellisiä ollaan, luin tänään vain Uskollisen (ja Kapinallisen loppuun). Outolinnun luin jo joskus tammikuussa, se kun oli (Kapinallisen kera) joululahja. Jos trilogia on tuttu, voit skipata seuraavan kappaleen, jos et, niin selitän vähän ensimmäisen kirjan alkua (saa sen silti skipata, jos ei kiinnosta). Outolintu-trilogian määrittelisin nuorten aikuisten science fictioniksi, jos se jotenkin pitäisi määritellä. Tulevaisuuden maailmassa ihmiset on jaettu luonteenpiirteittensä perusteella viiteen osastoon, joiden perusteella määräytyvät muun muassa ihmisten pukeutuminen, käyttäytyminen ja työn luonne. Trilogian päähenkilö on Tris, joka kuusitoistavuotiaana saa selville, että hänellä on taipumuksia useampaan osastoon ja näin ollen hän on divergentti, outolintu. Valintaseremoniassa hän vaihtaa osastoa vaatimattomasta uskaliaaseen ja aloittaa uuden elämän. Ongelmia aiheuttaa uuden osaston lisäksi se, että divergenttejä vainotaan ja tapetaan ja Trisin on yritettävä sulautua...

Pikkuikkuna (ehe-ehe) Rousahin viime kuukauteen. Mitä ehtii tehdä kuukaudessa? Muuttaa Aloittaa uudessa työssä Ihka ensimmäisessä aikuisten oikeassa työpaikassa  Tosin työsuhteen kesto ja ajankohta saa sen muistuttamaan kesätyötä Sopeutua uuteen kämppikseen Leipoa kakun Järjestää kirjahyllyn Käydä Musiikkitalossa ja Kiasmassa Kaksi viikonloppureissua kotimaassa Järjestää pyjamabileet pikkusiskolle Siivota Purkaa muuttolaatikot Lukea pari kirjaa Täyttää yöpöydän luettavilla kirjoilla... Vältellä hyviä elintapoja Syödä jäätelöä Kävellä rakot molempiin kantapäihin Muttei parantaa niitä Katsoa Euroviisut Nauttia auringonpaisteesta Riidellä Rikkoa sukkahousut Laulaa julkisesti En edes muista kaikkea. Mutta ehkä tässä nyt jo saisi taas arkirytmejä sen verran kasaan, että blogiinkin alkaisi ilmestyä tekstiä aiempaa tiheämpään tahtiin. Toivottavasti.