Pikkuikkuna

Tämä teksti saattaa sisältää pähkinää spoilereita Harry Potter ja kirottu lapsi -kirjasta. Olen lukenut Harry Potterin ja kirotun lapsen nyt kahdesti. Lokakuussa englanniksi ja tällä viikolla suomeksi. Ja siis onhan se hyvä. Tähän väliin otetaan sellainen yleisluontoinen huomio, etten ole millään muotoa pätevä kriitikko. En ole pätevä ihminen kritisoimaan kirjoja, enkä ole pätevä ihminen kritisoimaan näytelmiä. (Välillä tuntuu, etten ole pätevä ihminen kritisoimaan edes itseäni.) Kaikki lähtee ihan puhtaalta MäTy-pohjalta (= Mä Tykkään). Mutta minä pidin kirotusta lapsesta. Eihän se tietenkään ole sama kuin seitsenosainen kirjasarja, miten voisikaan? Teemoja ei voida käsitellä yhtä montaa, eikä yhtä syvällisesti. Henkilöhahmoista ei ehditä esitellä yhtä monia puolia kuin alkuperäisen sarjan aikana. Juoni hyppii paikasta ja ajasta toiseen, melkein elokuvamaisesti (paitsi että Ihmeotukset eteni kronologisemmin). Mutta minä pidin siitä, miten näytelmässä käsiteltiin sen teemaa ...

Päivitys sairastuvalta: välikorvan ja korvakäytävän tulehdus molemmissa korvissa. Olen kiitollinen, että antibiootit on keksitty. Luin Ally Condien Perillä-kirjan loppuun. Se on nuorten aikuisten dystopia-trilogian viimeinen osa. Pidin koko trilogiasta, mutta eniten ensimmäisestä kirjasta. Tosin noin ylipäätään pidän yleensä ensimmäisistä osista eniten. Läpi koko trilogian oli mielenkiintoista pohdintaa yksilön ja yhteiskunnan oikeuksista valita  ja tehdä päätöksiä. Tämän dystopian loppu erosi myös jonkin verran muista lukemistani. Eli jos kiinnostaa, kannattaa lukea, mutta ei tämä ehkä niin hyvä ollut, että varta vasten täytyisi lukea.