Pikkuikkuna

(Alunperin julkaistu Jodelissa. Ei saa tuomita toisten some-valintoja.) Olipa kerran pieni poika nimeltä Matti. Matilla oli onnellinen lapsuus, mutta kultainen nuoruus päättyy kaikilla ja niin kävi Matillekin. Matti joutui nimittäin yläasteelle ja opotunneille. Ja siellä Matin olisi pitänyt päättää mitä Matti haluaisi tehdä isona ja mihin kouluun Matti haluaisi jatkaa. Kysymys aiheutti Matille monia unettomia öitä. Matin kavereille vastaukset olivat selviä. Yksi halusi lakimieheksi, toinen merikapteeniksi, kolmas sähkömieheksi ja joku lähihoitajaksi. Mutta Matti se vain pähkäili valintaansa. Hän mietti, heittäisikö tikkaa, noppaa vai kolikkoa päättääkseen asian. Vertailun vuoksi Matti heitti niitä kaikkia, mutta aina hän sai eri tuloksen. Lopulta Matti keksi lykätä päätöstään kolmella vuodella hakemalla lukioon. Siihen loppuivat unettomat yöt, mutta vain hetkeksi. Ensin Matin piti huolehtia siitä, että hän todella pääsisi lukioon. Onneksi Matin todistus juuri riittikin.  He...

Viimeiset pari viikkoa olen pohtinut, osallistunko tänä vuonna Nanowrimoon vai en. Viime vuonna osallistuin ensimmäistä kertaa ikinä - ja voitin. Ei se helppoa ollut, suurin voittajafiilis kuukauden aikana tuli sinä päivänä, kun otin kiinni noin 7000 sanan vajeen. Mutta tänä vuonna en aio osallistua. Miksi? Kahdesta syystä. Ensinnäkin haluan keskittyä huolehtimaan tästä psyko-fyysis-sosiaalisesta kokonaisuudesta, joka tätä postausta naputtaa. Viimeiset kaksi kuukautta olen ollut melko väsynyt ja lähinnä yrittänyt selviytyä päivästä ja viikosta toiseen. (Maanantaista alkaen odottanut viikonloppua - tai sitä seuraavaa viikonloppua yhden täysin vapaan päivän takia.) Nyt haluan pitää huolta itsestäni ja jaksamisestani ja haluan priorisoida itseni ensimmäiseksi. En NaNoWriMo-projketia. Toisekseen, minulla ei ole ideaa. Viime vuoden NaNoWriMo-kässärin kirjoitin ideasta, joka oli muhinut päässäni jo ainakin puoli vuotta siinä vaiheessa. Tiesin suurinpiirtein, mitä olin tekemässä, ketkä ...

Kuukauden blogitauko ohohups. En näköjään pysty tekemään viittä asiaa yhtäaikaisesti. Vieläkään. Ei yllätä edes itseäni. Mitä viittä asiaa sitten haluaisin tehdä yhtäaikaisesti? Käydä töissä (työttömyys on kamalaa, vaikkei töihin joka päivälle jaksaisi 110%:n innolla lähteäkään) Lukea kirjat (kaikki kirjat - tai ainakin ne noin kaksikymmentä, jotka odottavat lukuvuoroa yöpöydällä tai kirjoituspöydällä) Kirjoittaa (Camp Nanowrimo on nyt, eli yritän edistää keskeneräistä kirjoitusprojektia, joka on ollut kesken jo aika tarkalleen viisi vuotta, mutta kun lupasin kirjoittaa sen) Treenata naisten kympille (eilen juoksin kilometrin alle kuudessa minuutissa (ja ne muut yksitoista alle seitsemässä minuutissa) - tosin epäilen, että app on väärässä, koska enhän minä juokse nopeasti???) Tehdä käsitöitä (tuolla olisi yksi virkattava matto ja parit neuleet ja ties mitä suunnitelmissa) + bonus Pitää kodin siistissä kunnossa Kuluneella viikolla olen... käynyt töissä? Myös katson...

Viime aikoina olen miettinyt aikuistumista ja kasvamista aika tavalla. En väitä olevani vanha (tai aikuinen...), mutta ensi viikolla on synttärit. Penkkariuutisointi sai laskemaan vuosia omiin penkkareihin ja on niitä jo ainakin kaksi (viisi). Lähestyvien synttärien (iik, yksi kirjekuori odottaa avaamistaan) vuoksi siis lapsuuden vaikuttavimmat lempikirjat top-3. 3. Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu Tämä voisi yhtä hyvin olla ykkösenä. Olen saanut oman satupuuni omistuskirjoituksen mukaan joululahjaksi syntymävuotenani. (Voiko tämän vaikeammin sanoa? Olin nolla-vee ja sain sen joululahjaksi?) Osaan edelleen pätkiä runoista ulkoa ("Ja taasen voi-voi-vaivastus") ja jonkun runonkin. En muista, että näitä olisi minulle luettu (vaikka varmasti on!), mutta jotenkin ne ovat pysyneet mukana vuodesta toiseen. 2. Taru ja Tarmo Väyrynen: Tulisydän Tämä kirja oli joskus ala-asteen lopulla/yläasteen alussa lempikirjani (ainakin jos uskomme Ystäväni-kirjoja). Siinä oli kidutusta ja s...

En ole kirjoittanut oikeastaan ollenkaan kaunokirjallista tekstiä marraskuun NaNoWriMon jälkeen. En ole myöskään lukenut silloista aikaansaannostani. En tiedä onko syy töissä vai joulussa vai siinä, että kirjoittamisvarantoni ehtyivät. Vaikea sanoa. Ehkä minua on vain laiskottanut? NaNoWriMo-tekstistä on kuitenkin alkanut kehkeytyä jonkinlainen peikko. Minulla on kokonaan kirjoitettu käsikirjoitus. Mitä sitten tehdään? Miten minun pitäisi kehittää sitä? Lukea itse ja korjata, missä näen virheitä? Antaa tekstin hautua edelleen? Luetuttaa se jollakulla muulla, jotta saan toisen ihmisen mielipiteen? Päättää, että koko teksti on roskaa ja antaa sen hautautua Dropboxin syövereihin? Google on kyllä keksitty. Että kai se olisi paras seuraava askel: googlata ohjeita. Tai marssia kirjastoon. Huomenna voisin lukea sen läpi. Ensiksi tietysti vaihtaa fontin purkkapinkiksi Comic Sansiksi ja huutaa "Naurettavus!", että möröt varmasti pysyvät poissa. Eiku. Jotenkin kuvittelin, ett...

Jännä juttu sinänsä, minulta tuntuvat kadonneen sanat. Ainakin hetkeksi. Ehkä se on NaNoWriMo. Ehkä minun pitäisi jättää kaikki kirjoittaminen hetkeksi ja jatkaa sitten, kun siltä tuntuu. Voi siis olla, että blogi hiljenee joksikin aikaa.

Kuten kuvasta (tai siis sivupalkista) näkyy, sain vähän yli 50000 sanaa kirjoitettua marraskuussa. Eli yksi kappaletta NaNoWriMo-voittoja olisi plakkarissa. Ei kyllä tunnu yhtään erilaiselta kuin ennen tätäkään. Isoin voitto oli se yksi 7500 sanan sunnuntai, kun otin päivän sanamäärätavoitteen kiinni yhtenä päivänä. Vuodenvaihteen jälkeen voinkin sitten alkaa editoida tuota. Vuoden Goodreads-haastekin (60 luettua kirjaa) tuli luettua ja jo ylitettyäkin. Että vielä kun joku tekisi jouluvalmistelut, niin kaikki alkaisi olla kunnossa.

Marraskuu on nyt kyllä sellainen kuukausi, kun tekee paljon ja kaikkea, muttei saa aikaiseksi oikein mitään. Mutta hei, nyt kaikki muutkin voivat seurata aikaansaamattomuuttani, sillä lisäsin blogin sivupalkkiin Goodreads- ja NaNoWriMo-vänkyrät. (Paras suomennos, jonka tällä hetkellä keksin gadgetille/widgetille.) Kuten kuvasta näkyy (ehe-ehe) NaNoWrimossa ollaan vähän jäljessä. Tänään pitäisi päästä viiteentoistatuhanteen (15000:een) sanaan, mutta koska olen edelleen alle kymmenessätuhannessa, taitaa olla turha toivo. Goodreadsissa olen sentään edellä tämän vuoden haasteessa, mutta en kyllä ole saanut yhtään kirjaa luettua moneen viikkoon. Parempi kai olisi vain jatkaa kirjoittamista just nyt ja heti. Muuten käy kalpaten tuon NaNoWriMon kanssa.

Eka kerta: päivitän blogia partiotapahtumasta. Eipä ole aiemmin tainnut olla läppäriäkään mukana partioretkellä - nyt on. Lokakuun alussa kerroin, että haastoin itseni kirjoittamaan vähän vajaat 10000 sanaa lisää keskeneräiseen käsikirjoitukseeni. Käsikirjoitukseni pituus marraskuun alkaessa pitäisi siis olla vähintään 30000 sanaa Onnistuinko? En. Yli 26000 sanaa minulla kuitenkin tällä hetkellä on. Ja olen siihen erittäin tyytyväinen. Sen verran paljon kaikenlaisia liikkuvia osia ja yllättäviä muutoksia tähän lokakuuhun on mahtunut, että reilut 26000 sanaa on ihan hyvä määrä. Eikä siitäkään ole suunta kuin eteenpäin (tai sanamäärässä ehkä ylöspäin). Marraskuussa se käsikirjoitus saa kuitenkin jäädä lepäämään laakereillaan (tai oikeastaan Dropboxissa), sillä ilmoittauduin tosiaan Nanowrimoon. Marraskuun haasteena olisi tosiaan kirjoittaa 50000 sanaa uutta romaanikäsikirjoitusta. Tämä tässä kuussa kirjoitettu 6000 lupaa erittäin hyvää sen haasteen kannalta. Eiku. Katsotaan, kuin...

Joku meistä on taas vähän innostunut erilaisista projekteista. Hups. Aloitetaan ensin siitä keskeneräisestä projektista, jossa puolivalmiin käsikirjoituksen sanamäärä piti saada vähintään 30000:een. Vähän olen laskennallisesta aikataulusta jäljessä, sillä tämänhetkinen sanamäärä on 24254. Kova on yritys kuitenkin, uskon että tavoitteen saavuttaminen on mahdollista. Koska tuon haasteen kanssa menee niin hyvin, loin eilen illalla tunnukset nanowrimo.org:iin. Käytännössä ajattelin kirjoittaa marraskuussa 50000 sanaa ihan uutta romaanikäsikirjoitusta. (Ei, en taida itsekään pitää tätä kovin järkevänä ideana...) Mutta minun on tehnyt mieli osallistua jo vuosien ajan ja nyt olisi hyvä hetki. Noin tunti noiden tunnusten luomisen jälkeen luin twitteristä, että marraskuussa toteutetaan jälleen lukuhaaste, jossa joka päivä on luettava 30 sivua kaunokirjallisuutta. Osallistuin viime vuonna, joten kai minä osallistun tänäkin vuonna. Teenkö marraskuussa mitään muuta kuin luen ja kirjoitan - k...

Kaverini on kandinkirjoittamisvaiheessa opintojaan. Minulla on (kiitos viimesyksyisen taisteluni oman opparini kanssa) jonkin asteinen käsitys siitä, mitä se tarkoittaa. Jotenkin keskustelu päättyi siihen, että haastoin itseni jatkamaan keskeneräistä käsikirjoitustani noin 10000 sanalla (kuukauden alusta olleesta 20155 sanasta 30000 sanaan lokakuun loppuun mennessä). Hups. Perinteisesti en ole ollut kovin hyvä käsikirjoituksen edistämisessä (neljässä vuodessa 20000 sanaa on aika hidas tahti...). Mutta aina voi yrittää. Ensimmäiset kaksi päivää (eilinen ja toissapäivä) olivat ihan onnistuneita, tänään en ole vielä kirjoittanut sanaakaan. Ehkä se tästä. Tai sitten epäonnistun roimasti, kuten aiemmissa yritelmissäni. Jee! :D Ja tottakai minulla on paperinen kirjanpito sanamääristä (kuvassa vielä alkutekijöissään). Koska taulukot ja tilastot ovat ihania.

Me kaikki olemme lokeroissa. Sitähän ihmiset tekevät,              lokeroivat. Minä olen nainen. Nuori nainen. Nuori naisopiskelija. Nuori blondi naisopiskelija. Nuori blondi naisopiskelija Pohjanmaalla. Lokero. Muiden rakentama lokero. Minun täyttämäni lokero. Sitä on vaikea rikkoa – paitsi jos värjää hiuksensa. Blondien tapauksessa ei ehkä silloinkaan. Jos otan kuvan itsestäni paperinpalan kanssa voin määrittää oman lokeroni. Hetkeksi. Niille, jotka kuvan näkevät. Niille, jotka kuvan muistavat.

Kuten tiiviistä päivitystahdista voidaan huomata, en ole oikein saanut mitään aikaiseksi viime aikoina. Muutin. Vähän niin kuin. Palasin väliaikaisesta asunnosta pysyvämpään asuntoon, olisi ehkä tarkempi kuvaus sille, mitä tapahtui kahtena viime viikonloppuna. Se ei kyllä ole riittävä selitys vähäiselle kirjoittelulle. Etenkin kun yksi uudenvuodenlupauksistani oli kirjoittaa. Ettätuotajoo. Olen pohjimmiltani laiska ja mukavuudenhaluinen. Asioiden tekeminen mahdollisimman vähän vaivalla on selviytymisstrategiani ja yleensä teen vain sen, mitä on pakko tehdä. Siksi asioiden tekeminen täysin itsenäisesti, kenenkään muun vahtimatta, on vaikeaa. Esimerkiksi kirjoittaminen. Kun kukaan ei aseta takarajaa, jää projekti unholaan. Kun kukaan ei käske kirjoittaa blogiin, se jää. Tavat ovat yksi juttu, mikä pitää minua ruodussa. Jos on tapana tehdä jokin asia päivittäin/viikottain/kuukausittain, se tulee tehtyä. Mutta jos asiat jättää siihen hetkeen kun huvittaa tai on aikaa, ne tuskin tulev...

Uusi vuosi ja uudet kujeet. Tai jotakin. Tämä on sitä perinteistä aikaa tehdä lupauksia. Lupauksia paremmasta elämästä. Paremmista elämäntavoista, liikkumisesta, onnellisuudesta. Tai sitten voi luvata, ettei lupaa mitään. (Paradoksi, minun mielestäni, mutta minulta ei kysytä.) Löysin päiväkirjasta (sellaisesta paperisesta), viime uutenavuotena tekemäni lupauksen: noudatan vähemmän sääntöjä. Senkin olin tietysti unohtanut viimeistään kesäkuussa. Sen lisäksi olen unohtanut kuinka paljon sääntöjä noudatin 2012, joten en osaa sanoa myöskään lupauksen pitämisestä mitään. Sattuuhan näitä. Tälle vuodelle keksin kolme lupausta. 1) Teen kaiken voitavani koulusta valmistumisen eteen. 2) Kirjoitan. 3) Pidän huolta itsestäni ja läheisistäni. Toivon, että saan nuo pidettyä - katsotaan sitten vuoden päästä. Loppupiristykseksi vahingossa keksitty päivän teemabiisi: Koska liikaa joulusuklaata. Ja minun tanssiliikkeeni ovat ehdottomasti huonompia kuin nuo, etenkin kun tanssin yksin ...

Koska keskeneräisiä projekteja ei ole vielä tarpeeksi, ajattelin aloittaa uuden. Huomenna alkaa Nanowrimo, eli kansallinen romaaninkirjoituskuukausi. Eli kuukausi aikaa kirjoittaa 50 000 sanan romaani. Juuei, en osallistu. Tällä hetkellä minulla ei ole minkäänsorttista romaani-ideaa, josta voisin (edes yrittää) 50 000 sanaa kirjoittaa. Sen sijaan minulla on keskeneräinen kirjoitusprojekti, jota pitäisi jatkaa. Päätin siis pitää oman Keskeneräisten Tekstien EdistämisKuukauden (KeTEKu). Ideana on siis jatkaa keskeneräistä tekstiä. Kutsun projektia myös viidesosa-Nanowrimoksi, sillä tavoitteenani on 10 000 sanaa lisää. Tämänhetkinen sanamääräni on 3201. Tavoitteena siis 13201 sanaa marraskuun loppuun mennessä. Toivon että onnistun. Edes vähän sinnepäin. Lupaan raportoida senhetkisen sanamäärän jokaisen marraskuun blogikirjoituksen lopussa (tai alussa). Saa myös toki liittyä seuraksi, jos tahtoo - ihan omat säännötkin saa keksiä. Katsotaan kuin tässä käy...