Pikkuikkuna

On siihen pari muutakin syytä kyllä, mutta... Olen täällä blogissakin hehkuttanut kirjaa Iltasatuja kapinallisille tytöille. Pidän kirjasta edelleen, olen hankkinut sen omaan hyllyyni ja lukenut tarinoita erilaisissa yhteyksissä (yleensä yhden tarinan jälkeen on pyydetty lukemaan vielä toinenkin). (Toim. huom. en julkisesti.) Kävin elokuun lopulla kirjakaupassa ihan vain kiertelemässä (Haminassa, kun nyt satuin olemaan siellä ja oli aikaa). Vastaavia kirjoja on ilmestynyt viime aikoina muitakin: parikin suomalaisista naisista kertovaa teosta sekä Iltasatuja kapinallisille tytöille 2. Ja vielä yksi, nimittäin Rohkeiden poikien kirja: tositarinoita hämmästyttävistä pojista, jotka muuttivat maailmaa.  Lainasin Rohkeiden poikien kirjan kirjastosta työsyistä. Äsken aloin selailla sitä ja voi että kuinka se sai minut vihaiseksi. Pikaisella selailulla vastaan tuntui tulevan lähinnä sellaisia tarinoita, joissa oli saavutettu jotain (mutten tiedä muuttivatko ne niin maailmaa), il...

Olen viime viikkoina lukenut parikin kirjaa kapinallisista tytöistä. Molempia uskallan suositella sinullekin, joten tässä. Iltasatuja kapinallisille tytöille Sata sivunmittaista tositarinaa kapinallisista tytöistä antiikin ajoista tähän päivään. Lukukokemuksena hieno myös tällaiselle ei-niin-kapinalliselle ei-ehkä-enää-tytölle. (Ja toimii myös aamusatuina!) Vahvempi suositus tälle kirjalle on ehkä kuitenkin se, että olen nyt muutaman kerran lukenut tätä ääneen partiossa (eri ikäisille tytöille) ja joka kerran reaktio on ollut "Lue vielä toinen!" Uskaltaudun suosittelemaan tätä myös kapinallisille pojille. Holly Bourne: Mitä tytön täytyy tehdä? Lottie kyllästyy yhteiskunnassa esiintyvään seksismiin ja aloittaa projektin, jossa hänen pitää kuukauden aikana tuoda esiin kaikki seksismi, johon hän törmää. Näin äkkiseltään juoni ei välttämättä kuulosta houkuttelevalta, mutta Holly Bourne osaa kirjoittaa tarinan hauskaksi ja koskettavaksi. Kirja on oikeastaan kolmas osa No...

Luin kaksi viikkoa sitten Margaret Atwoodin Orjattaresi-kirjan loppuun. Enkä ole lukenut sen jälkeen mitään (mitä nyt yhden kevyen hömppäromaanin, mutta sitä ei lasketa). Se oli liian hyvä kirja. Kun lopetin sen, en osannut tehdä mitään. Istuin vain ja tuijotin. Kyse ei ollut siitä, ettenkö olisi tiennyt mitä lukea seuraavaksi. Kyse oli siitä, etten tiennyt mitä TEHDÄ seuraavaksi. En tiennyt mitä oli enää tehtävissä. Onko mitään tehtävissä? Voisin melkein väittää että Orjattaresi oli (minulle) liian hyvä kirja. Ja liian hyvän kirjan lukeminen ilmeisesti jumittaa aivotoimintani niin, etten enää pysty lukemaan mitään. Hyvillä kirjoilla ei ole samaa vaikutusta. Luin alkusyksystä useamman hyvän kirjan (ensimmäisenä John Boynen Pojan vuoren huipulla, joka oli kertakaikkisen loistava, etenkin toimiessaan jonkinlaisena vastinparina Pojalle raidallisessa pyjamassa). Niiden kirjojen lukeminen vain kasvatti lukuintoani. Halusin lukea lisää ja lisää ja lisää. Ja nyt minulla olisi tuolla h...