Pikkuikkuna

Olen viime aikoina miettinyt ihmisen identiteettiä ja sitä mihin kaikkeen se vaikuttaa ja miten paljon. Ja koska kaikki psykologian osaamiseni on peräisin siltä yhdeltä pakolliselta lukiokurssilta, pohdintani eivät pohjaa mitenkään mihinkään tieteeseen. Psykologiasta enemmän ymmärtävät saavat siis aivan vapaasti teilata näkemykseni kommenteissa.  Joka tapauksessa, olen miettinyt sitä, miten identiteetti vaikuttaa toimintaan.  Esimerkki 1. Identifioin itseni ihmiseksi, joka harrastaa lukemista ja neulomista. Eikä haittaa vaikka välillä olisin viikon tai pari (tai kuukauden) lukematta tai neulomatta (no lukemisen kohdalla tätä ei kyllä tapahdu...), identiteettini ei siitä muutu ja ennen pitkää palaan näiden harrastusteni pariin joka tapauksessa.  Esimerkki 2. En pidä itseäni mitenkään ihmeellisenä kokkina (söisin makaronilaatikkoa koko ajan, jos kehtaisin). En pidä ruuanlaitosta (koska on pakko, laitan ruokaa, jos ei olisi, en varmaankaan laittaisi). Ruokien keks...

... elämästä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta. Eiku. "Onko työurasi kestänyt vähintään 20 vuotta?" kysyttiin Kelan lomakkeessa. Piti melkein ruveta miettimään, että aloitinko työurani kolmivuotiaana tai sitä nuorempana. En aloittanut. Kyllähän minä sen ymmärrän, että monen kohdalla kysymys on ihan validi, mutta vähän se silti huvittaa vastata tuollaisiin kysymyksiin. Se on vähän sama, kuin verenluovutuksen yhteydessä kysytty "Oletko käyttänyt kasvuhormonivalmistetta tai saanut hoitoa lapsettomuuteen ennen vuotta 1990?" Tuota... En? "T-paitakokosi:"  kysyttiin erään tapahtuman ilmoittautumislomakkeessa. Melkein jäi ilmoittautumatta (kyllä, ongelmani ovat elämää suurempia. Ja oikeasti lykkäsin ilmoittautumista myöhemmäksi, kun en tiennyt mitä tuttavani oli vastannut majoittumiskysymykseen.) Mutta ihan vakavasti ottaen, minulla on kaapissa t-paitoja kokohaitarilla S-XXL ja ne kaikki sopivat minun päälleni (eikä yksikään ole telttakokoa). Ja L-kok...

Ihanaa, kun syksy on tullut. Minä pidän sateesta ja tuulesta ja harmaasta säästä ja myrskystä. Ainakin enemmän kuin kesähelteistä. Top 3 syksyjutut juuri nyt:  1. Tee ja villasukat Alkukesän huonosta säästä huolimatta sekä teen että villasukkien käyttö on lisääntynyt syksyn saavuttua. Tai no, teen kohdalla pitää ehkä enemmän puhua nauttimisesta, koska joinhan kesällä töissä miltei päivittäin teetä, vähintään yhden mukillisen. Mutta kahvitaukoteekuppi ja teenpä-tästä-itselleni-mukillisen-teetä-ja-nautin on Ihan Eri Asia. Nihkerta.  2. Koivurannan Grace En tiedä tuleeko kenelläkään yllätyksenä se, että pidän tyttökirjoista. (Tai jos tulee, niin tässä yksi fakta minusta lisää: pidän tyttökirjoista.) Tänä syksynä tyttökirjatarpeisiini vastaa Koivurannan Grace -kirja, jota ilmestyy tuohon linkitettyyn blogiin yksi luku joka päivä kello 10. Toisaalta hidas lukuvauhti on kiva, saa nauttia pidemmän aikaa kirjasta. Toisaalta tekisi mieli ahmia koko tarina heti just ...

Kesällä olin laiska, enkä jaksanut päivittää tämän vuoden lukuhaasteen sivulle lukemiani kirjoja. Sen sijaan olen lukenut kirjoja hyvin paljon. Liityin vuoden vaihteessa Goodreads-sivustolle ja annoin itselleni lukutavoitteen tälle vuodelle: 60 kirjaa. (Viime vuonna luin 58 - päätin vähän parantaa siitä.) Keväällä olin ajoittain jopa 11 kirjaa perässä tavoitteestani. Tällä hetkellä olen yhdeksän kirjaa edellä. Kuvassa ovat kuusi viimeisintä lukemaani kirjaa, ne odottavat kiltisti pääsyä takaisin kirjaston hyllyihin. Suosikkejani noista kirjoista olivat Kunnes kerron totuuden ja Bitterblue. Kunnes kerron totuuden on historiallinen (nuorten aikuisten) romaani. Päähenkilö Judith on kadonnut kylästä neljä vuotta sitten ja palannut takaisin kaksi vuotta sitten. Judithin kanssa samoihin aikoihin kadonnut Lottie on löydetty jo aiemmin kuolleena. Judith ei puhu ja pikku hiljaa kirjan edetessä hän alkaa etsiä omaa paikkaansa yhteiskunnassa. Kirjassa oli mielenkiintoinen rakenne ja kerr...

Viime viikonloppuna oli Uudenmaan partiopiirin partiotaitojen syysmestaruuskilpailut. Tuttujen kesken siis piirin pt-kisat. Laiskana toispaikkakuntalaisena en ollut juurikaan osallistunut suunnitteluun (vaikka järjestäjänä siis lippukuntani alue olikin). Mutta kisoihin menin auttamaan, kun kerran paikalle pääsin (yksi syy olla osallistumatta suunnitteluun oli se, etten tiennyt olisinko kisaviikonloppuna käytettävissä vai jossain kaukana). Perjantai-iltana rastimiesinfossa minulle selvisi, että olisin yhden kisarastin rastipäällikkönä (aikaa kisojen alkamiseen 18 tuntia). Viisi tuntia myöhemmin selvisi myös rastin tarkka sisältö. Hurraa! Rehellisyyden nimissä on kyllä myönnettävä, että sisareni on saattanut joskus puhua jotakin sen suuntaista, että minut on "laitettu sille rastille", mutta aivoni eivät ole ilmeisesti rekisteröineet rastipäällikköysvaaraa. Tulipahan sekin pesti kuitenkin kokeiltua, ja ihan hauskaa oli. Lauantaiaamu kisakeskuksella kului siis rastin tarvik...

Päivitys sairastuvalta: välikorvan ja korvakäytävän tulehdus molemmissa korvissa. Olen kiitollinen, että antibiootit on keksitty. Luin Ally Condien Perillä-kirjan loppuun. Se on nuorten aikuisten dystopia-trilogian viimeinen osa. Pidin koko trilogiasta, mutta eniten ensimmäisestä kirjasta. Tosin noin ylipäätään pidän yleensä ensimmäisistä osista eniten. Läpi koko trilogian oli mielenkiintoista pohdintaa yksilön ja yhteiskunnan oikeuksista valita  ja tehdä päätöksiä. Tämän dystopian loppu erosi myös jonkin verran muista lukemistani. Eli jos kiinnostaa, kannattaa lukea, mutta ei tämä ehkä niin hyvä ollut, että varta vasten täytyisi lukea.

Flunssapäivä numero neljä: minulla on ilmeisesti flunssa ja lievä tulehdus kummassakin korvakäytävässä. Mikäli olen ymmärtänyt oikein, tämä on ensimmäinen korvatulehdukseni ikinä. Kai se on hyvä kokea korvatulehdus jo tässä vaiheessa elämää. Mutta täytyy kyllä sanoa, että ymmärrän hyvin, miksi lapset itkevät korvakipua. Minulla on nyt koko päivän ollut toinen korva lukossa ja samalla se on soinut/tinnittanut. Välillä tekisi mieli vetää itkupotkuraivarit itsekin. Jos se vaikka vähän auttaisi. Plus sitten yskä ja kurkkukipu. Toivottavasti huomenna korvat ovat jo normaalimmat. Muuten alkaa kärsivällisyys olla koetuksella.

Sairaspäivä numero noin kolme. Alan olla ajantasalla youtube-tilausteni suhteen, joten toivottavasti paranen pian. Haluan ulos! Haluan liikkua! Ja kaikista eniten haluan omien tavaroideni luokse, sillä en viime viikolla varautunut siihen, että olisin vanhempieni luona näin pitkään. Vanhempien luona oleskelussa on kuitenkin se hyvä puoli, että löytää omaisuutta, jonka on jo puoliksi unohtanut. Kuten oheiset villasukat. (Kokeilin tekstin kirjoittamista puhelimella, katsotaan mitä tästä tulee.)

Kurkkukipu jatkuu. Mutta olenpahan ainakin tajunnut sen, että ruoho vain vaikuttaa vihreämmältä aidan toisella puolella. Olen äärimmäisen harvoin sairaana, joten kun olen töissä, olen todellakin jokaisena työpäivänä töissä. Satunnaisina laiskoina aamuina olen siis välillä kadehtinut niitä, jotka sairastuvat ja saavat jäädä sairaslomalle kotiin. Kolmas kevyt flunssapäivä on kuitenkin osoittanut sen, ettei sairastaminen ole kivaa - edes näin pienessä mittakaavassa. Millähän sitä arkipäivässään muistaisi sen, ettei ruoho todellakaan ole yhtään sen vihreämpää aidan toisella puolella? Tai ainakin jos se jossain nurkassa onkin vihreämpää, myös naapurin pihalla on niitä auringon keltaiseksi polttamia ruoholänttejä, joilla ei ole yhtään kiva kävellä. Ei kai auta kuin yrittää nähdä maailma eri näkökulmista. Ja olla kiitollinen siitä, mitä itsellä on. Minun ei tarvitse sairastaa yksin, vaan saan olla perheeni luona, eikä minun näin ollen tarvitse huolehtia esimerkiksi ruokaostoksista. Voin...

Ehkä kaikilla muilla on näin alkusyksystä kauhea kiire. Mutta minä olen kipeänä kotona, joten ehdin kirjoittaa blogintäydeltä kaikkea. Viime syksynä suosittelin Jules & Monty -sarjaa ja Nothing Much to Do:ta. Nyt ajattelin kertoa kolmesta muusta sarjasuosikistani (oikeasti niitä on niin monta, ettei kaikkia voi muistaa, mutta pikkuvikoja). Lovely Little Losers Nothing Much to Do -sarjan jatkoa, muttei alkuperäistä sarjaa ehkä välttämättä tarvitse katsoa ymmärtääkseen tätä. Opiskelijaelämää Uusi-Seelannissa, kimppakämppäasumista supertiukoilla säännöillä. Kaikkea hauskaa. (Sairaus on jumittanut aivot, joten lyhyestä virsi kaunis.) Call Me Katie Kuinka äkäpussi kesytetään -näytelmä nykyajan Australiassa. Jos 10 Things I Hate About You -elokuva on tuttu, perusjuoni on sama (yllätysyllätys...) Tässäkin sarjassa tykkään uskottavasta toteutuksesta ja uskottavista henkilöhahmoista. Lisäksi samoin kuin Nothing Much to Do:ssa/Lovely Little Losersissa tarinaa kerrotaan monen eri...

Olin viikonloppuna Johtajatulet-nimisessä partiotapahtumassa. Oli aika mahtavaa. Yhteisiä iltanuotioita, joilla hiljentyä, jutella tai vaikka laulaa sydämensä kyllyydestä. Vanhoja ja uusia tuttavia. Yhteislaulua, kynttilämeri, ilmapallomeri, retrodisko ja lavatanssit. Toisaalta siellä oli myös workshoppeja, joissa kehittyä paremmaksi johtajaksi. Minun ensimmäisessä workshopissani korostettiin ympäristön huomioimista. Pitää tarkkailla ympäristöä ja sitä miten muut ihmiset tarkkailevat ympäristöä. Mitä aisteja itse käytän tarkkailuun ja mitä aisteja muut käyttävät? Samalla käsiteltiin myös sitä, miten pitää yllä motivaatiota ja miten voi muuttaa omia toimintatapojaan. Toinen koulutus käsitteli ideointia ryhmässä ja ideoinnin johtamista. Siinä käsiteltiin ideointia (ihminen ajattelee päivittäin noin 60000 asiaa, joista 90% on täysin samoja kuin edellisenä päivänä), ryhmän rooleja ja johtajan roolia, kun tarkoituksena on ideoida. Sekin oli ihan hauska ja hyödyllinen koulutus, mutta ens...