37 tuntia valveilla ja muita partion sivuoireita
Viime viikonloppuna oli Uudenmaan partiopiirin partiotaitojen syysmestaruuskilpailut. Tuttujen kesken siis piirin pt-kisat. Laiskana toispaikkakuntalaisena en ollut juurikaan osallistunut suunnitteluun (vaikka järjestäjänä siis lippukuntani alue olikin). Mutta kisoihin menin auttamaan, kun kerran paikalle pääsin (yksi syy olla osallistumatta suunnitteluun oli se, etten tiennyt olisinko kisaviikonloppuna käytettävissä vai jossain kaukana).
Perjantai-iltana rastimiesinfossa minulle selvisi, että olisin yhden kisarastin rastipäällikkönä (aikaa kisojen alkamiseen 18 tuntia). Viisi tuntia myöhemmin selvisi myös rastin tarkka sisältö. Hurraa! Rehellisyyden nimissä on kyllä myönnettävä, että sisareni on saattanut joskus puhua jotakin sen suuntaista, että minut on "laitettu sille rastille", mutta aivoni eivät ole ilmeisesti rekisteröineet rastipäällikköysvaaraa.
Tulipahan sekin pesti kuitenkin kokeiltua, ja ihan hauskaa oli.
Lauantaiaamu kisakeskuksella kului siis rastin tarvikkeiden metsästyksessä (rastilippu, tulosteet, rastitarvikkeet, rastimiesten ruokatarpeet...) Kilpailijat alkoivat myös pikku hiljaa saapua paikalle. Virallista kisojen avausta en jäänyt katsomaan, koska paluukyyti kotiin odotti. (En tiedä miten olisin selvinnyt viikonlopusta, jossei ihana isäni olisi ajanut minua ja rastimiehenä toiminutta äitiäni ympäriinsä - lauantaiaamuna olin vielä ajokunnossa, mutta taso laski mitä pidemmälle kisat etenivät.)
Kotona valmistelimme rastin (teippasimme lintujen kuvia ämpärien kylkiin) ja pakkasimme viimeiset tavarat. Evästä oli mukana paljon, lisäksi erinäistä rastilla tarvittavaa tavaraa (kasa kiviä muun muassa) ja yöpymistarpeet. Äitini oli rastimiehenä ainoastaan yörastilla, minä tosiaan rastipäällikkönä pallonheitto/lintujen tunnistus -rastilla ja lisäksi rastimiehenä yörastilla. Rastini oli määrä avautua neljältä ja meidän piti saada kyyti sinne suunnalle joskus alkuiltapäivästä. Kolmelta kyytiä ei kuitenkaan vieläkään kuulunut. Onneksi isäni tuli kotiin juuri, kun harkitsimme taksin soittamista (paikallisbussi yhdellä vaihdolla ja karmealla tavaramäärällä (mainitsinko jo kasan kiviä?) ei houkutellut kovinkaan paljoa).
Sitten siis rastipaikalle (satunnainen risteys lenkkipolulla metsässä) ja rakentamaan rastia. Ihanat rastimieheni olivat paikalla jo ennen minua ja saimme rastin hyvissä ajoin valmiiksi ennen ensimmäisten kilpailijoiden saapumista.
Kilpailevat vartiot kävivät rastilla noin viiden ja kahdeksan välillä, eli jonkin verran rastilla piti odotella (iso osa vartioista vietti rastilla aikaa alle kymmenen minuuttia). Onneksi oli ruokaa. Ensimmäistä kertaa törmäsin BlåBandin retkiruokapusseihin (avaa pussi, lisää kiehuva vesi, sekoita, sulje pussi ja anna hautua 5-10 minuuttia, syö). Rastiruokailussa ne olivat todella näppäriä, sillä kilpailijoiden ollessa rastilla ei oikein voinut syödä. Niinpä vartion saapuessa saattoi vain sulkea pussin uudelleen ja jatkaa ruokailua taas vartion lähdettyä. Loppuosa ruuastani oli syötävän haaleaa noin tuntia sen alkuperäisen valmistuksen jälkeen, kun vihdoin ehdin syödä sen loppuun.
Rastipaikkamme ohi kulki jonkin verran lenkkeilijöitä (minulla oli päällä huomioliivi rastipäällikön merkkinä ja rastimiehilläni punaiset käsivarsinauhat tunnisteena - muutama kummeksuva katse tuli). Koska suorituspaikoillamme oli viisi ämpäriä tasaisin välein aseteltuna, kommentoi yksi ohikulkija luulleensa jonkun saaneen ison marjasaaliin. Muuten ei paikallaoloamme kommentoitu.
Kaikkien vartioiden suoritettua rastin rastimieheni lähtivät koteihinsa ja minä jäin odottamaan poistumislupaa. Eksymistilanteiden vuoksi rastilta ei saa poistua ennen kuin viimeinen vartio on ilmoittautunut saapuneeksi seuraavalle rastille (jotta he voivat aina palata takaisin sinne mistä lähtivät). Pimenevässä metsässä odottelu ei ollut viikonlopun hauskin homma, mutta toisaalta oli ihanaa rauhoittua hetki itsekseen.
Kun sain poistumisluvan, kävin viemässä rastini tulokset kisakeskukseen ja sitten palasin takaisin melkein samaan paikkaan yörastille.
Siinä vaiheessa kun itse ehdin sinne (kello oli ehkä kymmenen), olivat kaikki kisavartiot jo saapuneet ja kaikilla muilla rastimiehillä tuntui olevan homma hanskassa. Minä en oikein tiennyt mistään mitään, mutta eipä se haitannut. "Alkuillasta" (ehkä enemmän alkuyöstä) rastilla oli kaikenlaista juoksutettavaa, järjestettävää ja tiedotettavaa (tai selvitettävää). Puolen yön tienoilla osa rastimiehistä vetäytyi nukkumaan ja kilpailijat jatkoivat rastitehtäviensä parissa. Rastimiehet saivat onneksi valvoa sisätiloissa mökissä, niin ei se lopulta paljoa haitannut (aamuvirkkuna en yleensä pidä valvomisesta). Ja jonkun rastimiehen oli siis valvottava koko ajan, koska täysi-ikäiset kilpailijat saivat palauttaa tehtävien tuotoksia (juustomuotteja, suukkoja ja patalappuja) mihin aikaan yöstä tahansa.
Kolmelta yksi nukkumaan mennyt rastimies tuli sisälle ja tarjoutui päästämään meitä valvoneita nukkumaan. Meitä ei kuitenkaan väsyttänyt, joten passitimme hänet takaisin nukkumaan (nukkunut oli sunnuntaiaamuna rastipäällikkönä, meillä valvoneilla ei ollut enää velvollisuuksia yörastin jälkeen).
Jossakin kohtaa kaivoimme käsityöt esiin ja kyllähän se yö siinä kului, karkkia syöden ja neuloen (minun piti ottaa käsityökerhostamme kuva jossakin vaiheessa yötä, mutta se jäi ajatuksen asteelle, vaikka kuvaa jo puhelimella jossain kohtaa sommittelinkin). Neljän ja viiden välillä kilpailijat alkoivat vetäytyä nukkumaan, eikä mökkiin enää ollut juurikaan liikennettä. Aamulla palatuksien takarajan (eli kello seitsemän) lähestyessä alkoi taas tulla liikennettä mökkiin päin. Yksi rastitehtävistä tuli arvosteltua yön pimeinä tunteina. En nukkunut koko yönä yhtään, muttei minua oikeastaan edes väsyttänyt. Ja jos hetkellisesti vähän unettikin, menin hetkeksi pihalle kylmään sisävaatteissa, kyllä siinä sai taas happea ja lämpötilavaihtelua sen verran, että pysyi hereillä.
Kilpailijoiden lähdettyä (kello oli puoli yhdeksän) aloimme siivota mökkiä. Keräilimme löytötavarat (yksi otsalamppu), siistimme mökin ja pihamaan jälkeemme ja kasasimme pois kaiken tavaran, jota paikalle oli tuotu. Kun yöpymispaikka oli jälleen siisti, oli aika palata kisakeskukseen viemään loppuja yörastitehtävien tuloksia.
Tässä välissä olisin voinut lähteä myös kotiin, mutta kisamieli oli tarttunut minuun ja halusin seurata kisat loppuun saakka. Kisakeskuksesta lähdimme vielä tutustumaan muutamaan sunnuntain rastiin ja päädyin muun muassa rakentamaan pulmapelipalapeliä oltuani noin 28 tuntia hereillä. Onnistui hyvin (toisin kuin kilpailijat, minulla oli hämäriä muistikuvia siitä, mitkä palat olivat ylimääräisiä ja tiedossani oli myös se vain nuoremmille kilpailijoille kerrottu seikka, että palojen tekstit olivat kaikki luettavissa samasta suunnasta).
Kisakeskukselle jälleen palattuani oli vuorossa ruokaa (en pidä hernekeitosta missään muualla kuin partiossa - mutta meillä se tavataankin tehdä herneistä, jauhelihasta ja pekonista). Pikku hiljaa kilpailijoitakin alkoi saapua maaliin (ja osa lähtikin melkein heti kotejaan kohti). Maalialueella hengatessa tuli opittua kaikenlaista ja keskusteltua mielenkiintoisten uusien tuttavuuksien kanssa. Lopulta lähdin kisoista pois neljän jälkeen, kun kaverini ja hänen rastimiehensä tarvitsivat kyytiä linja-autoasemalle ja isäni suostui ajamaan vielä kerran (en olisi enää päästänyt itsenäni auton rattiin siinä kohdassa). Palkintojen jakoa en ehtinyt jäädä katsomaan, sen aloitus venyi sen verran myöhäiseksi.
Kisapaikoilla en tuntenut väsymystä oikeastaan lainkaan. Mutta heti kun pääsin kotiin se iski voimalla. En jaksanut tehdä mitään, mutta toisaalta olin päättänyt valvoa edes jokseenkin iltaan, etten sotkisi unirytmiäni totaalisesti. Lopulta en pysynyt enää itse hereillä, vaan muiden piti puhua ja töniä minua, etten olisi nukahtanut. Ikinä ei ole sauna tuntunut lämpeävän niin hitaasti kuin sunnuntai-iltana. Vihdoin kuitenkin pääsin saunaan ja saunan jälkeen omaan sänkyyn. Enkä sitten tietenkään nukahtanut heti, kun olisin voinut.
Joka tapauksessa olin viikonloppuna hereillä noin 37 tuntia putkeen, eikä unirytmikään seonnut. En kuitenkaan lähtisi yrittämään samaa uudestaan ihan vain huvin vuoksi. Vastaavassa tilanteessa voisin tehdä saman uudelleen, mutta mitään polttavaa halua ei ole.
Liian pitkä, en jaksanut lukea: olin rastimiehenä pt-kisoissa, oli hauskaa.
Aijoo, viikonlopun aikana tuli myös kuultua nuudelien kiehtovista ominaisuuksista, sekä uudesta ruokalajista: parsakaalia ja ketsuppia. Keitettyä parsakaalia, kuten eräs kilpailija täydensi kanssakilpailijansa kommentoitua yhdistelmää hämmentyneenä. (Eräs yli vuorokauden verran siinä kohdassa valvonut rastimies ei ihan pystynyt pitämään pokkaa koko hämmentävän nuudeli- ja parsakaalikeskustelun aikana.)
Perjantai-iltana rastimiesinfossa minulle selvisi, että olisin yhden kisarastin rastipäällikkönä (aikaa kisojen alkamiseen 18 tuntia). Viisi tuntia myöhemmin selvisi myös rastin tarkka sisältö. Hurraa! Rehellisyyden nimissä on kyllä myönnettävä, että sisareni on saattanut joskus puhua jotakin sen suuntaista, että minut on "laitettu sille rastille", mutta aivoni eivät ole ilmeisesti rekisteröineet rastipäällikköysvaaraa.
Tulipahan sekin pesti kuitenkin kokeiltua, ja ihan hauskaa oli.
Lauantaiaamu kisakeskuksella kului siis rastin tarvikkeiden metsästyksessä (rastilippu, tulosteet, rastitarvikkeet, rastimiesten ruokatarpeet...) Kilpailijat alkoivat myös pikku hiljaa saapua paikalle. Virallista kisojen avausta en jäänyt katsomaan, koska paluukyyti kotiin odotti. (En tiedä miten olisin selvinnyt viikonlopusta, jossei ihana isäni olisi ajanut minua ja rastimiehenä toiminutta äitiäni ympäriinsä - lauantaiaamuna olin vielä ajokunnossa, mutta taso laski mitä pidemmälle kisat etenivät.)
Kotona valmistelimme rastin (teippasimme lintujen kuvia ämpärien kylkiin) ja pakkasimme viimeiset tavarat. Evästä oli mukana paljon, lisäksi erinäistä rastilla tarvittavaa tavaraa (kasa kiviä muun muassa) ja yöpymistarpeet. Äitini oli rastimiehenä ainoastaan yörastilla, minä tosiaan rastipäällikkönä pallonheitto/lintujen tunnistus -rastilla ja lisäksi rastimiehenä yörastilla. Rastini oli määrä avautua neljältä ja meidän piti saada kyyti sinne suunnalle joskus alkuiltapäivästä. Kolmelta kyytiä ei kuitenkaan vieläkään kuulunut. Onneksi isäni tuli kotiin juuri, kun harkitsimme taksin soittamista (paikallisbussi yhdellä vaihdolla ja karmealla tavaramäärällä (mainitsinko jo kasan kiviä?) ei houkutellut kovinkaan paljoa).
Sitten siis rastipaikalle (satunnainen risteys lenkkipolulla metsässä) ja rakentamaan rastia. Ihanat rastimieheni olivat paikalla jo ennen minua ja saimme rastin hyvissä ajoin valmiiksi ennen ensimmäisten kilpailijoiden saapumista.
Kilpailevat vartiot kävivät rastilla noin viiden ja kahdeksan välillä, eli jonkin verran rastilla piti odotella (iso osa vartioista vietti rastilla aikaa alle kymmenen minuuttia). Onneksi oli ruokaa. Ensimmäistä kertaa törmäsin BlåBandin retkiruokapusseihin (avaa pussi, lisää kiehuva vesi, sekoita, sulje pussi ja anna hautua 5-10 minuuttia, syö). Rastiruokailussa ne olivat todella näppäriä, sillä kilpailijoiden ollessa rastilla ei oikein voinut syödä. Niinpä vartion saapuessa saattoi vain sulkea pussin uudelleen ja jatkaa ruokailua taas vartion lähdettyä. Loppuosa ruuastani oli syötävän haaleaa noin tuntia sen alkuperäisen valmistuksen jälkeen, kun vihdoin ehdin syödä sen loppuun.
 |
| Rastilla oli tennispallon tarkkuusheittoa. |
Rastipaikkamme ohi kulki jonkin verran lenkkeilijöitä (minulla oli päällä huomioliivi rastipäällikön merkkinä ja rastimiehilläni punaiset käsivarsinauhat tunnisteena - muutama kummeksuva katse tuli). Koska suorituspaikoillamme oli viisi ämpäriä tasaisin välein aseteltuna, kommentoi yksi ohikulkija luulleensa jonkun saaneen ison marjasaaliin. Muuten ei paikallaoloamme kommentoitu.
Kaikkien vartioiden suoritettua rastin rastimieheni lähtivät koteihinsa ja minä jäin odottamaan poistumislupaa. Eksymistilanteiden vuoksi rastilta ei saa poistua ennen kuin viimeinen vartio on ilmoittautunut saapuneeksi seuraavalle rastille (jotta he voivat aina palata takaisin sinne mistä lähtivät). Pimenevässä metsässä odottelu ei ollut viikonlopun hauskin homma, mutta toisaalta oli ihanaa rauhoittua hetki itsekseen.
Kun sain poistumisluvan, kävin viemässä rastini tulokset kisakeskukseen ja sitten palasin takaisin melkein samaan paikkaan yörastille.
Siinä vaiheessa kun itse ehdin sinne (kello oli ehkä kymmenen), olivat kaikki kisavartiot jo saapuneet ja kaikilla muilla rastimiehillä tuntui olevan homma hanskassa. Minä en oikein tiennyt mistään mitään, mutta eipä se haitannut. "Alkuillasta" (ehkä enemmän alkuyöstä) rastilla oli kaikenlaista juoksutettavaa, järjestettävää ja tiedotettavaa (tai selvitettävää). Puolen yön tienoilla osa rastimiehistä vetäytyi nukkumaan ja kilpailijat jatkoivat rastitehtäviensä parissa. Rastimiehet saivat onneksi valvoa sisätiloissa mökissä, niin ei se lopulta paljoa haitannut (aamuvirkkuna en yleensä pidä valvomisesta). Ja jonkun rastimiehen oli siis valvottava koko ajan, koska täysi-ikäiset kilpailijat saivat palauttaa tehtävien tuotoksia (juustomuotteja, suukkoja ja patalappuja) mihin aikaan yöstä tahansa.
Kolmelta yksi nukkumaan mennyt rastimies tuli sisälle ja tarjoutui päästämään meitä valvoneita nukkumaan. Meitä ei kuitenkaan väsyttänyt, joten passitimme hänet takaisin nukkumaan (nukkunut oli sunnuntaiaamuna rastipäällikkönä, meillä valvoneilla ei ollut enää velvollisuuksia yörastin jälkeen).
 |
| Kuvassa rastimiesten yöpymiseen tarkoitettu teltta ja yörastin yksi parhaita ominaisuuksia: tehokas valo. |
Kilpailijoiden lähdettyä (kello oli puoli yhdeksän) aloimme siivota mökkiä. Keräilimme löytötavarat (yksi otsalamppu), siistimme mökin ja pihamaan jälkeemme ja kasasimme pois kaiken tavaran, jota paikalle oli tuotu. Kun yöpymispaikka oli jälleen siisti, oli aika palata kisakeskukseen viemään loppuja yörastitehtävien tuloksia.
Tässä välissä olisin voinut lähteä myös kotiin, mutta kisamieli oli tarttunut minuun ja halusin seurata kisat loppuun saakka. Kisakeskuksesta lähdimme vielä tutustumaan muutamaan sunnuntain rastiin ja päädyin muun muassa rakentamaan pulmapelipalapeliä oltuani noin 28 tuntia hereillä. Onnistui hyvin (toisin kuin kilpailijat, minulla oli hämäriä muistikuvia siitä, mitkä palat olivat ylimääräisiä ja tiedossani oli myös se vain nuoremmille kilpailijoille kerrottu seikka, että palojen tekstit olivat kaikki luettavissa samasta suunnasta).
Kisakeskukselle jälleen palattuani oli vuorossa ruokaa (en pidä hernekeitosta missään muualla kuin partiossa - mutta meillä se tavataankin tehdä herneistä, jauhelihasta ja pekonista). Pikku hiljaa kilpailijoitakin alkoi saapua maaliin (ja osa lähtikin melkein heti kotejaan kohti). Maalialueella hengatessa tuli opittua kaikenlaista ja keskusteltua mielenkiintoisten uusien tuttavuuksien kanssa. Lopulta lähdin kisoista pois neljän jälkeen, kun kaverini ja hänen rastimiehensä tarvitsivat kyytiä linja-autoasemalle ja isäni suostui ajamaan vielä kerran (en olisi enää päästänyt itsenäni auton rattiin siinä kohdassa). Palkintojen jakoa en ehtinyt jäädä katsomaan, sen aloitus venyi sen verran myöhäiseksi.
Kisapaikoilla en tuntenut väsymystä oikeastaan lainkaan. Mutta heti kun pääsin kotiin se iski voimalla. En jaksanut tehdä mitään, mutta toisaalta olin päättänyt valvoa edes jokseenkin iltaan, etten sotkisi unirytmiäni totaalisesti. Lopulta en pysynyt enää itse hereillä, vaan muiden piti puhua ja töniä minua, etten olisi nukahtanut. Ikinä ei ole sauna tuntunut lämpeävän niin hitaasti kuin sunnuntai-iltana. Vihdoin kuitenkin pääsin saunaan ja saunan jälkeen omaan sänkyyn. Enkä sitten tietenkään nukahtanut heti, kun olisin voinut.
Joka tapauksessa olin viikonloppuna hereillä noin 37 tuntia putkeen, eikä unirytmikään seonnut. En kuitenkaan lähtisi yrittämään samaa uudestaan ihan vain huvin vuoksi. Vastaavassa tilanteessa voisin tehdä saman uudelleen, mutta mitään polttavaa halua ei ole.
Liian pitkä, en jaksanut lukea: olin rastimiehenä pt-kisoissa, oli hauskaa.
Aijoo, viikonlopun aikana tuli myös kuultua nuudelien kiehtovista ominaisuuksista, sekä uudesta ruokalajista: parsakaalia ja ketsuppia. Keitettyä parsakaalia, kuten eräs kilpailija täydensi kanssakilpailijansa kommentoitua yhdistelmää hämmentyneenä. (Eräs yli vuorokauden verran siinä kohdassa valvonut rastimies ei ihan pystynyt pitämään pokkaa koko hämmentävän nuudeli- ja parsakaalikeskustelun aikana.)
Kommentit
Lähetä kommentti