Pikkuikkuna

Minulla piti olla kaksi juttua tähän blogitekstiin. Muistan vain toisen... Joko vanhuus iskee kimppuuni? Koska perinteisesti olen ollut todella saattamaan projekteja päätökseen (en), keksin aloittaa uuden. (Loistava idea, hei. Muistutetaan tässä välissä, että on sellainenkin asia olemassa kuin opinnäytetyö.) Taannoin törmäsin jonkin toisen blogin kautta kirjabingoon . Tallensin sen kirjanmerkkeihini (niitä on liikaa). Heinäkuun alussa törmäsin siihen uudestaan ja tajusin, kuinka hyvä kesälukuhaaste se olisi. Yksi viiden kirjan rivi olisi (tietysti) ihan liian helppoa (...), joten samantien voisin lukea 24 kirjaa, yhden joka ruutuun. Aikarajana noin suunnilleen heinä-elokuu. Tämänhetkinen tilanne. En tiedä kuinka hyvin tuo edustaa normaalisti lukemiani kirjoja, mutta hei, mikä on normaali. (Suora, joka leikkaa jotakin muuta (janan, suoran, ...) kohtisuoraan. Matikkaa!) Joo. Elokuu ei kyllä tule toteutumaan, mutta ehkä nyt syksyllä? Haa! Muistin sen toisenkin! Löysin ne...

... tai Materialistisen tytön tarinoita. Kerroin blogissakin keväällä, että aloitin liikuntaharrastuksen. Yritän ylläpitää sitä edelleen. Lenkkejä 1-3 kertaa viikossa ja 2-3 "jumppaa". Yhteensä 4-5 liikuntasuoritusta viikossa olisi syksyn suunnitelma. Keväällä ostin juoksemiseen sopivat housut ja caprit - sitä ennen olin juossut ihan college-housuissa. Toissapäivänä ostin ekat omat juoksulenkkarini ikinä - tähän asti olen lenkkeillyt siskon vanhoissa. Nyt tekee mieli kaikenlaista muuta urheilutavaraa - tietysti. Juoksutakkia, koska vedenpitävässä tuulitakissa tulee hiki aika helposti. Syksyä ajatellen pitkähihaista treenipaitaa, että tarkenee. Jumppamattoa. Vesipulloa (edellisestä meni korkki rikki). Kaiken ostaminen kerralla tuntuisi hassulta (ja olisi kallista). Välillä tulee mietittyä kuluttamista ylipäätään melko kriittisesti. Tätäkin toivelistaani mietin. Haluanko minä näitä tuotteita vain siksi, että se jotenkin "kuuluu asiaan" omistaa ne? Tai siksi, e...

Kuvittelisin, että kaikki parikymppiset ovat kohdanneet muodossa tai toisessa kysymyksen "No, jokos sinulla on poikaystävä katsottuna?". Minä ainakin olen. En kovin monesti, mutta aina silloin tällöin se tulee vastaan. Ymmärtäähän sen, että kysytään. Kyllä minäkin varmasti 10–20 vuoden päästä kyselen (johan perjantaina esitin kahdeksanvuotiaalle sen klassikkokysymyksen: "Jännittääkö koulun alku?"). Tällä kertaa kysymyksen esittänyt tuttavani vain jatkoi keskustelua epäilemällä minua nirsoksi, kun ei poikaystävää ole. Jepjep. Minua neuvottiin laskemaan moinen kommentti toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta kai se kelpaa yhtä hyvin, jos sen laskee toisesta korvasta sisään ja sormenpäiden kautta ulos? Haluan nimittäin pohtia ja analysoida omaa näkemystäni tästä asiasta. Ensinnäkin: olen 22-vuotias. Minulla ei juuri nyt ole poikaystävää. En koe tätä asiaintilaa mitenkään kovin vakavana. (Tuttavani ei kysynyt onko minulla koskaan ollut poikaystävää. Mi...