Nirso?
Kuvittelisin, että kaikki parikymppiset ovat kohdanneet muodossa tai toisessa kysymyksen "No, jokos sinulla on poikaystävä katsottuna?". Minä ainakin olen. En kovin monesti, mutta aina silloin tällöin se tulee vastaan. Ymmärtäähän sen, että kysytään. Kyllä minäkin varmasti 10–20 vuoden päästä kyselen (johan perjantaina esitin kahdeksanvuotiaalle sen klassikkokysymyksen: "Jännittääkö koulun alku?").
Tällä kertaa kysymyksen esittänyt tuttavani vain jatkoi keskustelua epäilemällä minua nirsoksi, kun ei poikaystävää ole.
Jepjep.
Minua neuvottiin laskemaan moinen kommentti toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta kai se kelpaa yhtä hyvin, jos sen laskee toisesta korvasta sisään ja sormenpäiden kautta ulos? Haluan nimittäin pohtia ja analysoida omaa näkemystäni tästä asiasta.
Ensinnäkin: olen 22-vuotias. Minulla ei juuri nyt ole poikaystävää. En koe tätä asiaintilaa mitenkään kovin vakavana. (Tuttavani ei kysynyt onko minulla koskaan ollut poikaystävää. Mistä hän tietäisi, vaikka olisin eronnut edellisestä viime viikolla?) Kai minä sitten olen jo vakaasti vaarallisella tiellä kohti vanhapiicain nutturapääkerhoa. (Varmasti, koska tänäänkin oli hiukset nutturalla.)
Kai se parisuhde sitten on niin tärkeä asia. Ehken minä osaa nähdä sitä ulkopuolelta oikein. Mutta välillä väsyttää, kun tuntuu, että muiden mielestä elämästäni puuttuu jotakin. Kai se on kuitenkin minun - ja jokaisen ihmisen - oma päätös, mitä elämältäni tahdon. Minä määritän sen, mitä elämästäni puuttuu ja mitä tavoittelen.
Ja niin, nirsous. Myönnän, etten hyväksyisi ensimmäistä vastaantulijaa. Ehkä se tekee minusta nirson? Ehkä en ole vain tavannut sopivaa ihmistä vielä? Ehkä se on minun oma asiani?
Kai se on jonkinlainen loppupäätelmäni tästä aiheesta tällä kertaa. Minulta saa kysyä, onko minulla poikaystävää. Mutta jos sanon ei, sitä ei tarvitse kommentoida. Minun elämäntilanteeni on minun asiani, eikä satunnainen tuttava voi tietää siitä riittävästi kommentoidakseen totuudenmukaisesti.
Mutta hei, oletettavasti teen ihan samaa, jatkuvasti. Kommentoin toisten asioita, vaikken oikeasti tiedä niistä mitään. Että jos keskittyisin välillä etsimään niitä malkoja omista silmistäni. Tällä puheella tämä asia olkoon loppuunkäsitelty tältä erää.
Tällä kertaa kysymyksen esittänyt tuttavani vain jatkoi keskustelua epäilemällä minua nirsoksi, kun ei poikaystävää ole.
Jepjep.
Minua neuvottiin laskemaan moinen kommentti toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta kai se kelpaa yhtä hyvin, jos sen laskee toisesta korvasta sisään ja sormenpäiden kautta ulos? Haluan nimittäin pohtia ja analysoida omaa näkemystäni tästä asiasta.
Ensinnäkin: olen 22-vuotias. Minulla ei juuri nyt ole poikaystävää. En koe tätä asiaintilaa mitenkään kovin vakavana. (Tuttavani ei kysynyt onko minulla koskaan ollut poikaystävää. Mistä hän tietäisi, vaikka olisin eronnut edellisestä viime viikolla?) Kai minä sitten olen jo vakaasti vaarallisella tiellä kohti vanhapiicain nutturapääkerhoa. (Varmasti, koska tänäänkin oli hiukset nutturalla.)
Kai se parisuhde sitten on niin tärkeä asia. Ehken minä osaa nähdä sitä ulkopuolelta oikein. Mutta välillä väsyttää, kun tuntuu, että muiden mielestä elämästäni puuttuu jotakin. Kai se on kuitenkin minun - ja jokaisen ihmisen - oma päätös, mitä elämältäni tahdon. Minä määritän sen, mitä elämästäni puuttuu ja mitä tavoittelen.
Ja niin, nirsous. Myönnän, etten hyväksyisi ensimmäistä vastaantulijaa. Ehkä se tekee minusta nirson? Ehkä en ole vain tavannut sopivaa ihmistä vielä? Ehkä se on minun oma asiani?
Kai se on jonkinlainen loppupäätelmäni tästä aiheesta tällä kertaa. Minulta saa kysyä, onko minulla poikaystävää. Mutta jos sanon ei, sitä ei tarvitse kommentoida. Minun elämäntilanteeni on minun asiani, eikä satunnainen tuttava voi tietää siitä riittävästi kommentoidakseen totuudenmukaisesti.
Mutta hei, oletettavasti teen ihan samaa, jatkuvasti. Kommentoin toisten asioita, vaikken oikeasti tiedä niistä mitään. Että jos keskittyisin välillä etsimään niitä malkoja omista silmistäni. Tällä puheella tämä asia olkoon loppuunkäsitelty tältä erää.
Kommentit
Lähetä kommentti