Pikkuikkuna

On siihen pari muutakin syytä kyllä, mutta... Olen täällä blogissakin hehkuttanut kirjaa Iltasatuja kapinallisille tytöille. Pidän kirjasta edelleen, olen hankkinut sen omaan hyllyyni ja lukenut tarinoita erilaisissa yhteyksissä (yleensä yhden tarinan jälkeen on pyydetty lukemaan vielä toinenkin). (Toim. huom. en julkisesti.) Kävin elokuun lopulla kirjakaupassa ihan vain kiertelemässä (Haminassa, kun nyt satuin olemaan siellä ja oli aikaa). Vastaavia kirjoja on ilmestynyt viime aikoina muitakin: parikin suomalaisista naisista kertovaa teosta sekä Iltasatuja kapinallisille tytöille 2. Ja vielä yksi, nimittäin Rohkeiden poikien kirja: tositarinoita hämmästyttävistä pojista, jotka muuttivat maailmaa.  Lainasin Rohkeiden poikien kirjan kirjastosta työsyistä. Äsken aloin selailla sitä ja voi että kuinka se sai minut vihaiseksi. Pikaisella selailulla vastaan tuntui tulevan lähinnä sellaisia tarinoita, joissa oli saavutettu jotain (mutten tiedä muuttivatko ne niin maailmaa), il...

Luin kaksi viikkoa sitten Margaret Atwoodin Orjattaresi-kirjan loppuun. Enkä ole lukenut sen jälkeen mitään (mitä nyt yhden kevyen hömppäromaanin, mutta sitä ei lasketa). Se oli liian hyvä kirja. Kun lopetin sen, en osannut tehdä mitään. Istuin vain ja tuijotin. Kyse ei ollut siitä, ettenkö olisi tiennyt mitä lukea seuraavaksi. Kyse oli siitä, etten tiennyt mitä TEHDÄ seuraavaksi. En tiennyt mitä oli enää tehtävissä. Onko mitään tehtävissä? Voisin melkein väittää että Orjattaresi oli (minulle) liian hyvä kirja. Ja liian hyvän kirjan lukeminen ilmeisesti jumittaa aivotoimintani niin, etten enää pysty lukemaan mitään. Hyvillä kirjoilla ei ole samaa vaikutusta. Luin alkusyksystä useamman hyvän kirjan (ensimmäisenä John Boynen Pojan vuoren huipulla, joka oli kertakaikkisen loistava, etenkin toimiessaan jonkinlaisena vastinparina Pojalle raidallisessa pyjamassa). Niiden kirjojen lukeminen vain kasvatti lukuintoani. Halusin lukea lisää ja lisää ja lisää. Ja nyt minulla olisi tuolla h...

1. Vähänkö hyvä kirja Luin aamulla kirjan loppuun (kun on sekä lukija että lenkkeilijä, aamuisin käytävä keskustelu itsensä kanssa on ihan mielenkiintoista seurattavaa ajoittain). Ja VÄHÄNKÖ SE OLI HYVÄ. (Todellakin Caps Lock:in arvoinen.) Tiesin jo noin sadannen sivun paikkeilla (532:sta), että tulisin pitämään kirjasta. Ai mikä kirja? Erika Vik: Hän sanoi nimekseen Aleia Ihan loistavaa fantasiaa (tai jossain luki, että spekulatiivista fiktiota). Mutta villiä länttä ja steampunkia ja magiaa (luki takakannessa). Vähän niinkuin Ilkka Aueria ja ripaus Pratchett-maista kommentointia joissain väleissä. Vähän minua pelottaa, että tässä on ainekset trilogiaan, jossa pelastetaan koko maailma, mutta uskon ja toivon, ettei se pääty niin. En oikein tiedä mitä sanoisin tästä kirjasta.  Toinen päähenkilö Corildon on seleesi (käyttää magiaa ja tuntee varjomaailman läsnäolon). Hän on herrasmies, joka asuu pikkukylässä jossakin ihan perukoilla ja tarkkailee tuulia. Kunnes hän löytä...

Ensimmäisen työttömän arkipäivän kunniaksi keräsin kasaan kaikki kotoani löytyvät kirjat, jotka ovat kesken tai jotka odottavat lukemista. 24. Kirjastotyössä jokainen päivä on taistelua. Joka ikinen päivä joutuu taistelemaan lukemattomien (molemmissa sanan merkityksissä) kirjojen kutsuhuutoja vastaan: "Lue minut! Lue minut! Lue minut!" 24 lukematonta kirjaa osoittavat selvästi, että joskus myös häviän tuon taistelun. (Rehellisyyden nimissä myönnän myös, että perjantaina viimeisen työpäiväni jälkeen lukemattomien kirjojen luku oli 27, mutta minulla oli tehokas viikonloppu ja maanantaiaamupäivä.) Tavoitteena olisi saada lukemattomien kirjojen määrä vähenemään merkittävästi. Kaikkein mieluiten nollaan, mutta en usko pystyväni sellaiseen. Haluaisin kuitenkin, että kirjat mahtuisivat yöpöydälleni, eikä niitä tarvitsisi kasata myös ikkunalaudalle (vaikka vanhan talon ikkunalauta onkin aika ihana). Odotettavissa olisi siis (toivottavasti) raportteja luetuista kirjoista. Mutt...

Tämä teksti saattaa sisältää pähkinää spoilereita Harry Potter ja kirottu lapsi -kirjasta. Olen lukenut Harry Potterin ja kirotun lapsen nyt kahdesti. Lokakuussa englanniksi ja tällä viikolla suomeksi. Ja siis onhan se hyvä. Tähän väliin otetaan sellainen yleisluontoinen huomio, etten ole millään muotoa pätevä kriitikko. En ole pätevä ihminen kritisoimaan kirjoja, enkä ole pätevä ihminen kritisoimaan näytelmiä. (Välillä tuntuu, etten ole pätevä ihminen kritisoimaan edes itseäni.) Kaikki lähtee ihan puhtaalta MäTy-pohjalta (= Mä Tykkään). Mutta minä pidin kirotusta lapsesta. Eihän se tietenkään ole sama kuin seitsenosainen kirjasarja, miten voisikaan? Teemoja ei voida käsitellä yhtä montaa, eikä yhtä syvällisesti. Henkilöhahmoista ei ehditä esitellä yhtä monia puolia kuin alkuperäisen sarjan aikana. Juoni hyppii paikasta ja ajasta toiseen, melkein elokuvamaisesti (paitsi että Ihmeotukset eteni kronologisemmin). Mutta minä pidin siitä, miten näytelmässä käsiteltiin sen teemaa ...

Viime aikoina olen miettinyt aikuistumista ja kasvamista aika tavalla. En väitä olevani vanha (tai aikuinen...), mutta ensi viikolla on synttärit. Penkkariuutisointi sai laskemaan vuosia omiin penkkareihin ja on niitä jo ainakin kaksi (viisi). Lähestyvien synttärien (iik, yksi kirjekuori odottaa avaamistaan) vuoksi siis lapsuuden vaikuttavimmat lempikirjat top-3. 3. Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu Tämä voisi yhtä hyvin olla ykkösenä. Olen saanut oman satupuuni omistuskirjoituksen mukaan joululahjaksi syntymävuotenani. (Voiko tämän vaikeammin sanoa? Olin nolla-vee ja sain sen joululahjaksi?) Osaan edelleen pätkiä runoista ulkoa ("Ja taasen voi-voi-vaivastus") ja jonkun runonkin. En muista, että näitä olisi minulle luettu (vaikka varmasti on!), mutta jotenkin ne ovat pysyneet mukana vuodesta toiseen. 2. Taru ja Tarmo Väyrynen: Tulisydän Tämä kirja oli joskus ala-asteen lopulla/yläasteen alussa lempikirjani (ainakin jos uskomme Ystäväni-kirjoja). Siinä oli kidutusta ja s...

Kuten kuvasta (tai siis sivupalkista) näkyy, sain vähän yli 50000 sanaa kirjoitettua marraskuussa. Eli yksi kappaletta NaNoWriMo-voittoja olisi plakkarissa. Ei kyllä tunnu yhtään erilaiselta kuin ennen tätäkään. Isoin voitto oli se yksi 7500 sanan sunnuntai, kun otin päivän sanamäärätavoitteen kiinni yhtenä päivänä. Vuodenvaihteen jälkeen voinkin sitten alkaa editoida tuota. Vuoden Goodreads-haastekin (60 luettua kirjaa) tuli luettua ja jo ylitettyäkin. Että vielä kun joku tekisi jouluvalmistelut, niin kaikki alkaisi olla kunnossa.

Tammikuussa minut haastettiin Kirjan vuoden lukuhaasteeseen. Lukuhaasteessa on siis viisikymmentä eri teemaa, joiden mukaan luettava kirja pitäisi valita. Kun tätä vuotta on enää reilu kuukausi jäljellä, havahduin siihen, että minulta puuttuu vielä muutama kohta. Teinkin sitten vähän listaa siitä, mitä voisin mihinkin kohtaan vielä lukea. 12. Kirja, jota ystäväsi on suositeltu sinulle Kahii  puhui tässä männäviikolla Esko Valtaojan Kaiken käsikirjaa. Se sopisi tähän kohtaan kuin nakutettu. 16. Kirja, jota äitisi rakastaa Kuulemma Eino Leinon Helkavirsiä. Luen siis runoutta vielä ennen vuodenvaihdetta. 21. Kirja, joka sinun piti lukea koulussa, mutta et lukenut Tämä aiheuttaakin sitten ongelmia. En nimittäin muista yhtään sellaista (kauno)kirjaa, joka olisi pitänyt koulua varten lukea, mutta jonka olisin jättänyt lukematta (tai kesken). Tietokirjoja en tähän kohtaan laske (tosin ei niitäkään varmaan kovinkaan paljoa olisi - mä olen lukenut aika kiltisti kaiken pakollis...

Marraskuu on nyt kyllä sellainen kuukausi, kun tekee paljon ja kaikkea, muttei saa aikaiseksi oikein mitään. Mutta hei, nyt kaikki muutkin voivat seurata aikaansaamattomuuttani, sillä lisäsin blogin sivupalkkiin Goodreads- ja NaNoWriMo-vänkyrät. (Paras suomennos, jonka tällä hetkellä keksin gadgetille/widgetille.) Kuten kuvasta näkyy (ehe-ehe) NaNoWrimossa ollaan vähän jäljessä. Tänään pitäisi päästä viiteentoistatuhanteen (15000:een) sanaan, mutta koska olen edelleen alle kymmenessätuhannessa, taitaa olla turha toivo. Goodreadsissa olen sentään edellä tämän vuoden haasteessa, mutta en kyllä ole saanut yhtään kirjaa luettua moneen viikkoon. Parempi kai olisi vain jatkaa kirjoittamista just nyt ja heti. Muuten käy kalpaten tuon NaNoWriMon kanssa.

Kesällä olin laiska, enkä jaksanut päivittää tämän vuoden lukuhaasteen sivulle lukemiani kirjoja. Sen sijaan olen lukenut kirjoja hyvin paljon. Liityin vuoden vaihteessa Goodreads-sivustolle ja annoin itselleni lukutavoitteen tälle vuodelle: 60 kirjaa. (Viime vuonna luin 58 - päätin vähän parantaa siitä.) Keväällä olin ajoittain jopa 11 kirjaa perässä tavoitteestani. Tällä hetkellä olen yhdeksän kirjaa edellä. Kuvassa ovat kuusi viimeisintä lukemaani kirjaa, ne odottavat kiltisti pääsyä takaisin kirjaston hyllyihin. Suosikkejani noista kirjoista olivat Kunnes kerron totuuden ja Bitterblue. Kunnes kerron totuuden on historiallinen (nuorten aikuisten) romaani. Päähenkilö Judith on kadonnut kylästä neljä vuotta sitten ja palannut takaisin kaksi vuotta sitten. Judithin kanssa samoihin aikoihin kadonnut Lottie on löydetty jo aiemmin kuolleena. Judith ei puhu ja pikku hiljaa kirjan edetessä hän alkaa etsiä omaa paikkaansa yhteiskunnassa. Kirjassa oli mielenkiintoinen rakenne ja kerr...

Päivitys sairastuvalta: välikorvan ja korvakäytävän tulehdus molemmissa korvissa. Olen kiitollinen, että antibiootit on keksitty. Luin Ally Condien Perillä-kirjan loppuun. Se on nuorten aikuisten dystopia-trilogian viimeinen osa. Pidin koko trilogiasta, mutta eniten ensimmäisestä kirjasta. Tosin noin ylipäätään pidän yleensä ensimmäisistä osista eniten. Läpi koko trilogian oli mielenkiintoista pohdintaa yksilön ja yhteiskunnan oikeuksista valita  ja tehdä päätöksiä. Tämän dystopian loppu erosi myös jonkin verran muista lukemistani. Eli jos kiinnostaa, kannattaa lukea, mutta ei tämä ehkä niin hyvä ollut, että varta vasten täytyisi lukea.

Nojoo, jos rehellisiä ollaan, luin tänään vain Uskollisen (ja Kapinallisen loppuun). Outolinnun luin jo joskus tammikuussa, se kun oli (Kapinallisen kera) joululahja. Jos trilogia on tuttu, voit skipata seuraavan kappaleen, jos et, niin selitän vähän ensimmäisen kirjan alkua (saa sen silti skipata, jos ei kiinnosta). Outolintu-trilogian määrittelisin nuorten aikuisten science fictioniksi, jos se jotenkin pitäisi määritellä. Tulevaisuuden maailmassa ihmiset on jaettu luonteenpiirteittensä perusteella viiteen osastoon, joiden perusteella määräytyvät muun muassa ihmisten pukeutuminen, käyttäytyminen ja työn luonne. Trilogian päähenkilö on Tris, joka kuusitoistavuotiaana saa selville, että hänellä on taipumuksia useampaan osastoon ja näin ollen hän on divergentti, outolintu. Valintaseremoniassa hän vaihtaa osastoa vaatimattomasta uskaliaaseen ja aloittaa uuden elämän. Ongelmia aiheuttaa uuden osaston lisäksi se, että divergenttejä vainotaan ja tapetaan ja Trisin on yritettävä sulautua...

Rakkaat elokuvantekijät, MIKSI? Ystävällisen terveisin, Rousah *** Viime viikon torstaina sain luettua loppuun Markus Zusakin Kirjavarkaan. Olen lukenut sen itse asiassa aiemminkin joskus vuosia sitten, mutten muistanut siitä paljon muuta kuin että se oli hyvä. Luin siis uudelleen. Se oli edelleen hyvä. Eilen oli sitten vuorossa kirjan pohjalta tehdyn elokuvan katsominen. Olihan se elokuva sinänsä ihan hyvä, mutta en pitänyt monesta muutoksesta, jotka siihen oli tehty. Kun tapahtumia oli muutettu (esim. kuka teki mitäkin), muuttuivat henkilöhahmot. Siinä missä sama tapahtuma oli kirjassa osoittanut sitä, kuinka eräs henkilöistä oli hyvinkasvatettu, elokuvassa se sai ihan toisen henkilön näyttämään ilkeältä/pelokkaalta. Ja päähenkilö Lieselistä tuli tyhmempi. Samoin Maxista tyhmempi tai uhkarohkeampi. En tykännyt. Lisäksi aivan merkillisiä yksityiskohtia oli muutettu. Kirjassa Liesel maalaa hänelle uudet sanat kellarin seiniin. Elokuvassa kellarin seinistä oli tehty jokin kum...

Minut haastettiin Kirjan vuoden lukuhaasteeseen . Tein blogiin uuden sivun sitä varten. Ainakin aluksi ajattelin mennä hankalimman kautta ja pitää yksi kirja per kohta -linjaa. Tosin saatan loppuvuodesta (tai viikon päästä) hyvinkin muuttaa mieltäni ja laskea saman kirjan useampaan kohtaan. Ehdinköhän tänä vuonna tehdä muuta kuin lukea? Tällä hetkellä kesken on (ainakin) joululahjaksi saatu Veronica Rothin Outolintu ja Leo Tolstoin Anna Karenina. Jahka saan ne luettua, etsin sopivat kohdat haasteesta ja sitten aloitan uusia. Ja niin, koska yksi kohdista on lukea ystävän suosittelema kirja, kirjasuosituksia otetaan vastaan! (Tosin olen hyvin vastaanottavainen kirjasuosituksille noin yleensäkin, mutta tänä vuonna kai sitten erityisesti.)

Minulla piti olla kaksi juttua tähän blogitekstiin. Muistan vain toisen... Joko vanhuus iskee kimppuuni? Koska perinteisesti olen ollut todella saattamaan projekteja päätökseen (en), keksin aloittaa uuden. (Loistava idea, hei. Muistutetaan tässä välissä, että on sellainenkin asia olemassa kuin opinnäytetyö.) Taannoin törmäsin jonkin toisen blogin kautta kirjabingoon . Tallensin sen kirjanmerkkeihini (niitä on liikaa). Heinäkuun alussa törmäsin siihen uudestaan ja tajusin, kuinka hyvä kesälukuhaaste se olisi. Yksi viiden kirjan rivi olisi (tietysti) ihan liian helppoa (...), joten samantien voisin lukea 24 kirjaa, yhden joka ruutuun. Aikarajana noin suunnilleen heinä-elokuu. Tämänhetkinen tilanne. En tiedä kuinka hyvin tuo edustaa normaalisti lukemiani kirjoja, mutta hei, mikä on normaali. (Suora, joka leikkaa jotakin muuta (janan, suoran, ...) kohtisuoraan. Matikkaa!) Joo. Elokuu ei kyllä tule toteutumaan, mutta ehkä nyt syksyllä? Haa! Muistin sen toisenkin! Löysin ne...

Olen vaihteeksi innostunut lukemisesta. Alkuvuosi on sujunut kerrassaan huonosti: olen lukenut vain 3-5 kirjaa kuussa. (Tai siis maassa. Mutta kuukaudessa.) Viime syksykin oli melko kehno. En edes aloittanut suunnittelemaani lukuprojektia ja kirjastosta lainatut kirjat odottivat avaamattomina yöpöydällä, kun minä vain uusin ja uusin niitä.  Nyt olen kuitenkin saanut lukukärpäsestä taas piston. Ja tänään kaverini linkkasi minulle tämän Gilmore Girls -sarjassa viitatuista kirjoista tehdyn  listan . Koska en osaa vastustaa a) listoja ja b) haasteita ja c) sääntöjä, päätin, että voisin tutkia mitkä noista kirjoista on saatavilla suomeksi. Ne voisi vaikka lukea. Tai ainakin joitakin niistä.  Samalla muistin myös aikoinaan fb:ssa kiertäneen Keskisuomalaisen tekemän listan sadasta kirjasta, jotka pitäisi lukea ennen kuolemaansa (tai jotain?). Päivitin sen vastaamaan tämänhetkistä tilannetta ja tein sillekin oman sivunsa. Linkit sivuihin pitäisi löytyä blogin sivupalkista....

Luin Hyvän Kirjan. John Boynen Kuudes mies. Tekisi mieli vaan sanoa, että ota kirja käteesi ja lue itse. Mutta ehkä olisi parempi yrittää kertoa siitä jotain? Kirjassa liikutaan useassa ajassa. Pääosin ensimmäisen maailmansodan rintamalla ja reilu vuosi sodan päättymisen jälkeen Englannissa. Päähenkilö on kaksikymppinen (en edes muista nimeä) Tristan Sadler, mies joka valehteli ikänsä päästäkseen rintamalle ja selvisi sieltä hengissä. Tristan tutustui koulutusleirillä Will Bancroftiin ja he olivat yhdessä rintamalla. Will ei kuitenkaan selvinnyt hengissä. Sodan jälkeen Tristan on matkalla tapaamaan Willin sisarta Mariania, palauttaakseen Marianin Willille lähettämät kirjeet ja selittääkseen mitä on tapahtunut. Paljon enempää en uskalla juonesta sanoa, etten spoilaisi liikaa. Kirjan kauneus ja kauheus on siinä, että vähä vähältä rakentuvien ja lukijalle aukeavien konfliktien osapuolia ymmärtää ja konfliktin huipentuessa voi vain toivoa, että asiat olisivat voineet mennä toisin. ...

Se hetki koettiin tänään. Kirjaimellisesti. Kompastuin sitten imuriin. Ei pitäisi ihmislapsen siivota. Muutenkin tuntuu siltä, että olen syntymäpaikassani altistunut hämäläiselle hitaudelle ja toisinaan se puskee pintaan yllättävissä asioissa. Kuten tänään, kun perjantai 13. päivä tuli viikon myöhässä. Töissä oli liikaa tekemistä, kauhea kiire ja vähäisestä aamupalasta johtuen vielä nälkäkin... Kun päivä päättyi, tuntui siltä, että aivoista oli haudutettu puuroa. Ja sitten kompastuin imuriin. Ja likasin tai kolhin seinän. Hupsista. Päivän kuvituskuvana seuraava keskeneräinen projekti (joka säilyy sellaisena vielä ainakin kuukauden): olohuoneen taulut. Kehykset maksoi äiti, mutta sisältö pitäisi kehittää itse. Noihin pystysuorassa oleviin kehyksiin tulee kirjankansipostikortteja (jotka on olemassa, mutta ei täällä - siitä projektin viive), mutta vaakasuoriin ne eivät oikein sovi. Tämänhetkinen idea on laittaa vaakasuoriin lainauksia kirjoista (ehkä juuri niistä kirjoista,...

Kyllä, otsikonkeksimistaitoni ovat heikot. Mutta otsikko kertoo aika pitkälti sen, mistä ajattelin tänään kirjoittaa. Tylsä ja mielikuvitukseton aihevalintani johtuu siitä, etten ole tehnyt mitään jännää sitten viime viikon. Todistaakseni tämän väittämäni voin kertoa mitä tein tänään: 1) istuin koneella ja katsoin youtube-videoita. 2) kävin kaupassa. Ostin mm. ruisleipää, haileja, muroja ja jätskiä. 3) neuloin harmaata villasukkaa. Se oli koukuttavaa. "Jos mä vielä tämän yhden kerroksen..." 4) perkasin ja paistoin hailit, sekä söin. 5) ompelin verhoihin ripustusnauhan. 6) luin kirjaa. Ylläolevat eivät ole aikajärjestyksessä (oikea järjestys: 6, 1, 3, 1&3, 2, 4, 1, 5). Omasta mielestäni kohta numero 6 on kaikista mielenkiintoisin, joten puhun siis siitä. Kuvan kera! Siinä ovat kirjat, joita tällä hetkellä luen. Olen noista kaikista aika innoissani, joskin hyvin erilaisista syistä. Aloitetaan ylärivistä: Gulliverin retket. Löysin tämän (leffakantise...