Mitä luin tänään

Nojoo, jos rehellisiä ollaan, luin tänään vain Uskollisen (ja Kapinallisen loppuun). Outolinnun luin jo joskus tammikuussa, se kun oli (Kapinallisen kera) joululahja. Jos trilogia on tuttu, voit skipata seuraavan kappaleen, jos et, niin selitän vähän ensimmäisen kirjan alkua (saa sen silti skipata, jos ei kiinnosta).

Outolintu-trilogian määrittelisin nuorten aikuisten science fictioniksi, jos se jotenkin pitäisi määritellä. Tulevaisuuden maailmassa ihmiset on jaettu luonteenpiirteittensä perusteella viiteen osastoon, joiden perusteella määräytyvät muun muassa ihmisten pukeutuminen, käyttäytyminen ja työn luonne. Trilogian päähenkilö on Tris, joka kuusitoistavuotiaana saa selville, että hänellä on taipumuksia useampaan osastoon ja näin ollen hän on divergentti, outolintu. Valintaseremoniassa hän vaihtaa osastoa vaatimattomasta uskaliaaseen ja aloittaa uuden elämän. Ongelmia aiheuttaa uuden osaston lisäksi se, että divergenttejä vainotaan ja tapetaan ja Trisin on yritettävä sulautua massaan ja pidettävä kykynsä piilossa.

Outolinnun tosiaan luin tammikuussa (se oli toinen lukukerta), mutta Kapinallisen lukeminen jotenkin jäi (olin lukenut senkin kyllä aiemmin). Tällä viikolla luin sitten lopulta molemmat, Kapinallisen ja Uskollisen. Täytyy myöntää, että Outolintu on trilogian kirjoista suosikkini. Suunnittelin kirjoittavani trilogiasta jonkinlaisen kirja-arvion, mutten oikein tiedä mitä sanoa. En ehkä ole vielä sulattanut Uskollista kokonaan (sainhan sen luettua loppuun vasta vajaa tunti sitten), mutta ainakaan näin heti lukemisen jälkeen se ei tehnyt mitenkään elämää suurempaa vaikutusta. Trilogia on kaikkinensa minusta ihan hyvä, muttei mitenkään elämää suurempaa tai jotakin sellaista, jota suosittelisin aina ja kaikille ja heti.

Kirjoissa oli ihan mielenkiintoisia ideoita ja ajatuksia ja ajatusleikkejä, mutta jotain jäi ehkä puuttumaan. En oikein tiedä mitä se jokin voisi olla. Pidin siitä, miten asiat, henkilöt ja tilanteet eivät olleet mustavalkoisia, vaikka päähenkilöt ehkä ne joskus niin näkivätkin.

Outolinnun ja Kapinallisen päähenkilönä on Tris, jonka näkökulmasta kerronta tapahtuu. Uskollisessa (ymmärrettävistä syistä) kertojaksi nousee myös Neljä (yritän olla spoilaamatta paljon mitään). En tiedä oliko ongelma minun päässäni, suomennoksessa vai alkuperäisessä tekstissä, mutta olin vähän turhan usein sekaisin siitä, kertoo tarinaa Tris vai Neljä. Ehkä en keskittynyt tarpeeksi, tai sitten Trisin ja Neljän kertojanäänet olivat liian samankaltaisia. En osaa sanoa.

Mutta taas on lukemattomien kirjojen listaa ja pinoa vähän madallettu. Mitähän sitä seuraavaksi lukisi? Allaolevasta kuvasta voisi valita (ja olisi niitä lukemattomia muutama muukin kirjakaapissani)... Kyllä, pino on melkein yhtä korkea kuin yöpöytäni. Ei, kaikki nuo kirjat eivät mahdu yöpöytääni. Ja joo, aion lukea Harry Potterit uudestaan, ykkösen luinkin jo huhtikuussa.