Pikkuikkuna

Ihan yksin jätetty pitkäksi aikaa. Tähän on kyllä kaksi (hyvää) syytä. 1) peitto 2) käsi. Ai mikä peitto? Vähän tuonnäköinen peitto, josta on kyllä langat päätelty ja saumat virkattu. Se ei silti ole vielä ihan valmis (... mikä ihmeen kiire ja viimetinka?), joten parempi kuva ehkä joskus. Ja niin, en tehnyt tuota yksin, osan palasista vain. Myös äitini ja sisareni osallistuivat neulomiseen. Kuten tästä ehkä voi arvata, kyseessä oli lahja isälleni. Jos tykkää itsetehdyistä torkkupeitoista, kannattaa olla hyvissä väleissä meidän kanssa - tai jotain. Sitten oli vielä se käsi. Juuri kun peitto oli "valmistunut" (tai no, ehkä noin kaksi tuntia sen jälkeen), liukastuin kadulla ja kaaduin. Ja otin (kaikkien ikinä annettujen ohjeiden vastaisesti) vastaan oikealla kädellä. Oikea käsi otti itseensä (= tapahtui jonkin sortin revähdys, sanoi lääkäri) ja kipeytyi. Aluksi kipu oli sitä luokkaa, etten pystynyt tekemään kädellä oikeastaan mitään - syömään, harjaamaan hampai...

Se hetki koettiin tänään. Kirjaimellisesti. Kompastuin sitten imuriin. Ei pitäisi ihmislapsen siivota. Muutenkin tuntuu siltä, että olen syntymäpaikassani altistunut hämäläiselle hitaudelle ja toisinaan se puskee pintaan yllättävissä asioissa. Kuten tänään, kun perjantai 13. päivä tuli viikon myöhässä. Töissä oli liikaa tekemistä, kauhea kiire ja vähäisestä aamupalasta johtuen vielä nälkäkin... Kun päivä päättyi, tuntui siltä, että aivoista oli haudutettu puuroa. Ja sitten kompastuin imuriin. Ja likasin tai kolhin seinän. Hupsista. Päivän kuvituskuvana seuraava keskeneräinen projekti (joka säilyy sellaisena vielä ainakin kuukauden): olohuoneen taulut. Kehykset maksoi äiti, mutta sisältö pitäisi kehittää itse. Noihin pystysuorassa oleviin kehyksiin tulee kirjankansipostikortteja (jotka on olemassa, mutta ei täällä - siitä projektin viive), mutta vaakasuoriin ne eivät oikein sovi. Tämänhetkinen idea on laittaa vaakasuoriin lainauksia kirjoista (ehkä juuri niistä kirjoista,...