Pikkuikkuna

... Eli kuinka vietetään viikonloppu rastimiehenä. Suunnittelin tekeväni hienon kuvallisen raportin tämän kuluneen viikonlopun seikkailuistani, mutta koska olen huono ottamaan valokuvia, tämän raportin kuvat ovat melko epäinformatiivisia ja lukumäärältään vähäisiä. Menin siis kotikotipaikkakunnalle perjantaina tätä rastimieheilyä varten. Muutama tunti kului siinä, kun pakkasi tavaroita, vaihtoi kuulumisia ja söi. Ajettiin myös sunnuntaisia ruokatavaroita sunnuntain kisapaikalle säilöön. Siinäkin meni reilu tunti. Ja sitten olikin aika käydä nukkumaan, sillä seuraavana aamuna herätys oli puoli kuusi. 5.30. Lauantaina. Kun herätyskello soi, mietin hetken onko tämä kaikki todella aikaisen aamuherätyksen arvoista. Kyllä se oli. Ja kun herätys oli 5.30, lähtö oli 6.30. Onnekseni minä en ollut se, jonka piti ajaa - en kyllä edes tuntenut reittiä. Ajomatkakin sujui leppoisasti jutustellen ja vitsaillen. Perillä ensimmäinen tehtävä oli liikenteenohjaus (vapaaehtoisia kysyttiin, ei lö...

Se hetki koettiin tänään. Kirjaimellisesti. Kompastuin sitten imuriin. Ei pitäisi ihmislapsen siivota. Muutenkin tuntuu siltä, että olen syntymäpaikassani altistunut hämäläiselle hitaudelle ja toisinaan se puskee pintaan yllättävissä asioissa. Kuten tänään, kun perjantai 13. päivä tuli viikon myöhässä. Töissä oli liikaa tekemistä, kauhea kiire ja vähäisestä aamupalasta johtuen vielä nälkäkin... Kun päivä päättyi, tuntui siltä, että aivoista oli haudutettu puuroa. Ja sitten kompastuin imuriin. Ja likasin tai kolhin seinän. Hupsista. Päivän kuvituskuvana seuraava keskeneräinen projekti (joka säilyy sellaisena vielä ainakin kuukauden): olohuoneen taulut. Kehykset maksoi äiti, mutta sisältö pitäisi kehittää itse. Noihin pystysuorassa oleviin kehyksiin tulee kirjankansipostikortteja (jotka on olemassa, mutta ei täällä - siitä projektin viive), mutta vaakasuoriin ne eivät oikein sovi. Tämänhetkinen idea on laittaa vaakasuoriin lainauksia kirjoista (ehkä juuri niistä kirjoista,...

Kyllä, otsikonkeksimistaitoni ovat heikot. Mutta otsikko kertoo aika pitkälti sen, mistä ajattelin tänään kirjoittaa. Tylsä ja mielikuvitukseton aihevalintani johtuu siitä, etten ole tehnyt mitään jännää sitten viime viikon. Todistaakseni tämän väittämäni voin kertoa mitä tein tänään: 1) istuin koneella ja katsoin youtube-videoita. 2) kävin kaupassa. Ostin mm. ruisleipää, haileja, muroja ja jätskiä. 3) neuloin harmaata villasukkaa. Se oli koukuttavaa. "Jos mä vielä tämän yhden kerroksen..." 4) perkasin ja paistoin hailit, sekä söin. 5) ompelin verhoihin ripustusnauhan. 6) luin kirjaa. Ylläolevat eivät ole aikajärjestyksessä (oikea järjestys: 6, 1, 3, 1&3, 2, 4, 1, 5). Omasta mielestäni kohta numero 6 on kaikista mielenkiintoisin, joten puhun siis siitä. Kuvan kera! Siinä ovat kirjat, joita tällä hetkellä luen. Olen noista kaikista aika innoissani, joskin hyvin erilaisista syistä. Aloitetaan ylärivistä: Gulliverin retket. Löysin tämän (leffakantise...

Siitä eilisestä haaverista tuli pikkuinen punainen jälki käsivarteen. Huvittaa edelleen joka kerta kun näen sen. Minä ja minun "emäntägeenini". Mutta niin. Se mitä saatan katua vielä joskus. Eh. Kotimatkalla pyörittelin päässäni runoa. Ja sitten jostain mielen perukoilta hiipi ajatus julkaista se blogissa. Ehkä siksi, että katsoin tänään videon, jossa puhuttiin kirjoittamisesta ja kehotettiin antamaan itselleen lupa epäonnistua. Joten. Allekirjoittaneen pikaisesti sommittelema runo. Tätä saatan katua vielä joskus ja voi olla, että piilotan tämän. Tai sitten en. Hassu pikku tekstihän se vaan on. Olet suuri punainen huutomerkki metri seitsemänkymmentä A4:lla. Erotut joukosta. Kaikki kuulevat missä kuljet. Tahtoisit olla piste. Kaikista mieluiten tyhjä tila kahden sanan välissä. Voisit lainata näkymättömyysviittaa ja kulkea viisi senttiä maanpinnan yläpuolella. Mauton, hajuton, äänetön, väritön. Sellainen, jota kukaan ei huomaa. Olet i. Tavallinen i, keskell...

En tiedä minkä sortin ötökkä minua on puraissut, mutta viime viikon ja nämä kaksi päivää tätä viikkoa (olihan tänään tiistai?) olen viettänyt enimmäkseen reippaan emännöintikohtauksen vallassa. Elämä tuntuu olevan järjestyksessä ja jotenkin säännönmukaista. Todennäköisesti tämä on vain hetkellinen hairahdus aikuisuutta ja muutamassa viikossa palaan takaisin normaaliin huolettomaan epäsäännölliseen elämään. Repsahtamisen puolesta puhuu se, että säännöllisestä kukkienkastelusta ei vieläkään ole tietoakaan... Kasviparat, jotka koettavat minun hoidossani selvitä. Emäntäkärpäsen purema saisi kestää kuitenkin vielä jonkin aikaa, sillä minulla on jääkaapissa noin puolikas muovikassillinen omenoita. Ilmeisesti hetkellinen mielenhäiriö, kun niitä niin paljon otin. Tällä hetkellä uunissa on piirakka kaverin vinkkaamalla reseptillä , jolla on mahtava nimi. Toivottavasti piirakka osoittautuu nimensä veroiseksi. Myös omenakaurapaistosta olen tehnyt tällä viikolla. Hyviä omenareseptejä saa vinkata...