Pikkuikkuna

Tämä on niitä alaotsikossa mainostettuja tarinoita mielen päältä. Se on hienoa, kun läheiset ihmiset tuntevat minut ja tietävät miten ilahduttaa. Eikä tarvitse edes olla mitään eritysen hienoa, millä ilahduttaa. Enemmän ilahdun siitä, että joku on selkeästi ajatellut juuri minua. Tänään sain täyden hedelmäpussillisen sipulinkuoria. Enkä olisi edes huomannut, että pussissa oli pieni aski salmiakkipastilleja, ellei siitä olisi minulle huomautettu. Niin hieno lahja! Nyt minulla on kuoria, joilla voin ensi kesänä värjätä lankaa. Ja vähän salmiakkia, kun olen salmiakin ystävä. Elämä on tällä hetkellä aika hienoa!

Viime viikko on ollut kummallinen. Ensin minulla oli vieraita. Sitten elin pari päivää tiukkaa kouluarkea, tein jopa tehtäviä iltaisin. (Kyllä, olen ollut laiska ja tehnyt koulutehtäviä lähinnä viime tipassa tai vapaapäivinä/viikonloppuisin.) Ja sitten alkoi "loma". Opetukseton viikko. Itsenäisen työskentelyn viikko. Ihan miten sitä haluaa kutsuttavan. Kun loma alkoi, lähdin vanhempien luokse. Täällä sitä nyt ollaan. Kirjoitan tätä vaaaaaanhalla miniläppärillä, joka ei jaksa toistaa youtubevideoita oikeaan tahtiin, vaan kuva ja ääni hidastuvat. Kotiinpaluu on kummallinen asia, nykyisin. Pikkuhiljaa olen huomannut, että lapsuudenkodistani on alkanut muodostua vanhempieni koti, vanha koti, lapsuudenkoti. Ei tämä tunnu enää minun kodiltani. Suunnittelen tavaroideni läpikäymistä ja varmasti vien yhä enemmän mukanani, kun seuraavan kerran muutan. Tosin tuota tavaroiden läpikäymistä tuskin kovin äkkiä tapahtuu, sen verran laiska olen. Oikea kotini on asuntoni opiskelupaikka...

Tämä taitaa olla suurinpiirtein ensimmäinen kerta blogini historiassa, kun esittelen jotakin valmista, enkä vain kymmentä keskeneräistä projektia. Joskus pari viikkoa takaperin sain siivousinspiraation. (Mitä sitä ei pieni ihminen tekisi koulutehtäviä välttääkseen?) Ja pari viikkoa sitten saattoi ajallisesti sijaita tammikuun lopussa. Joka tapauksessa, siivotessani löysin kaikenlaisia kivoja kortteja ja kuvia sieltä täältä ja ajattelin, että niitä voisi laittaa ihan jopa esille. Pari päivää sitten projekti valmistui. Tadaa! Kasa kuvaa ja tekstiä kaapinovessa! Puolueellisen, mutta ei-subjektiivisen arvioinnin mukaan se kuvastaa minua. Nojoo, ainakin siitä huomaa, että 1) en osaa piirtää ja 2) en osaa teipata mitään suoraan. Vasemman yläreunan lyijykynäpiirros ei ole allekirjoittaneen käsialaa. Sen alla olevat kolme sinistä hahmoa sen sijaan ovat. Oikeassa ylänurkassa on vaasalainen hovioikeusrakennus, jossa on hieno kirjasto. Merikuvakortti (joka on taideteos, jolla on nim...

Vaaleanpunaisissa tunnelmissa edelleen. Tämä kiteyttää minun eiliseni, vaikken olekaan cool. Liittyy silti asiaan jotenkin. Pidän siitä, että Suomessa 14.2. on nimenomaan ystävänpäivä. Amerikoissa juhla on kai enemmän (romanttiseen) rakkauteen keskittyvä. Mutta koska Suomessa juhla on ystävänpäivä, minun ei tarvinnut masentua kaikesta ylitsepursuavasta rakkaudesta, vaan saatoin olla vain hyvin onnellinen ja hyvin kiitollinen. Minä olen kiitollinen ystävistäni, kiitollinen siitä, että kuulun kaveriporukkaan, jossa jaetaan ilot ja surut ja kaikki siltä väliltä. Eilen vietimme ystävänpäivää tällä porukalla. Söimme, joimme, otimme yhteiskuvia, tanssimme, lauloimme, juttelimme, meikkasimme, pelasimme... Kaiken kaikkiaan nautimme elämästä ja toistemme seurasta. Ihmisistä, joiden seurassa saamme ja voimme olla juuri sitä mitä olemme. Kuvaavaa on ehkä se, että kun eilen ehdotettiin pullonpyöritystä, yksi porukastamme totesi: onko asioita, joita emme toisistamme tiedä. On, sellai...

Ilonaiheet: Kokeilin uuden ruokalajin (lihamureke) valmistusta. Tuli ihan syötävän hyvää. Neulova valmentaja.  Noteerattu kansainvälisiä (neulonta)piirejä myöten! Hauska jälkipyykki. Kävely hämärässä. Teetä ja (vaikeidenkin) asioiden analysointia kaverin kanssa. Jälkimärinät: Piti sitten koukuttua nettipeliin koulutehtävien sijaan... Viikko on nyt takana, hauskaa näitä on ollut kirjoittaa. Toisaalta tämä on ollut myös vaikea tehtävä. Huomaan muistini olevan kuin seula - illalla muistan, että jotain hauskaa tänään tapahtui, mutta mitä ihmettä se oli. Toisina päivinä ilonaiheita oli vaikea keksiä, koska päivät olivat arkisia, eikä tehnyt oikeastaan mitään. Toisina päivinä märinät olivat se vaikea osuus, kun ei ollut tapahtunut mitään ihmeempää. Kokeilen tätä kyllä varmasti joskus uudestaankin ja suosittelen sinuakin kokeilemaan. Päivän näkee toisin, kun miettii hyviä ja huonoja juttuja.

Lauantain ilonaiheet vähän myöhässä, koska eilisilta venyi sen verran, etten enää jaksanut avata konetta blogimerkintää varten. Tässäpä näitä nyt kuitenkin olisi. Craftlit -podcastissa alkoi Elizabeth Gaskellin North and South. Se on hyvä kirja! Olympialaisten avajaiset (Areenasta päivän myöhässä, mutta onneksi sillä ei ole väliä). Kaikki hauskat pikku yksityiskohdat.  Olympia-neule edistyy ja siitä tulee a) sopivankokoinen ja b) nätti.  Kiharsin hiukset ja heti tuli tyttömäinen olo.  Uusia ihmisiä ja uusia tilanteita. Jälkimärinät: Ei tämä taida ihan märinöiden arvoinen juttu olla, mutta koska saamattomuus koulutehtävissä ja jumiutuneet niskat on jo käsitelty, eikä säästä viitsi märistä. Mutta siis kavereiden seurassa sitä unohtaa, että vieraammille ihmisille alkoholittomuus ei olekaan arkinen juttu, vaan valinta, jota kommentoidaan. Huolimatta siitä, miltä märinäni kuulostaa, saa sitä kommentoida, aivan vapaasti. Enemmän märisen sitä, etten tajunn...

Melkein unohdin, mutta onhan tässä vielä puolisen tuntia tätä päivää... Siispä ilonaiheita:  Lyhyt koulupäivä ja yhden keskeneräisen koulutyön edistäminen.  Viinirypäleitä ruokakaupasta. Nam. Teetä ja pullaa kavereiden kanssa. (Kaveri on superhyvä pullien leipomisessa!) Kisaneuleen aloitus Veronica Marsia katsellen. Kämppiksen soittolistan vanhat tutut, mutta melkein jo unohdetut biisit. Muistot. Jälkimärinät:  Koulutyöt ovat edelleen solmussa. Samoin kuin hartiat. (Neulominen olikin hyvä idea tähän väliin...)

... jatketaan kekseliäiden otsikoiden linjalla... Joka tapauksessa, päivän ilonaiheita: Vapaapäivä! Melkein päätyminen lounasdiskoon. Neuleolympialaistiimiin liittyminen ja lajin sekä kisatyön valinta. Kaverin keksimä uudissana: kakkapäästäinen. Yllättävä kutsu lauantaille. Jälkimärinät: Selkä ja hartiat on jumissa. Pitäisikö tässä muka liikkua vai?

Ilonaiheet: Vanhan suosikkikirjan uudelleenlukeminen ja kaikki se ihana kieli. Runebergintortut (edelleen...) Pikkuinen kaunokirjallisuutta tavoitteleva tekstinpätkä. Eilen aloitetun jääkaappirunousmagneettien aakkostaminen loppuun. Vasaran lainaaminen. Jälkimärinät: Koulutyöt on edelleen tekemättä. Motivaatio on edelleen hukassa.

Ilonaiheet: Tunnit peruttiin - päivään tuli paljon aikaa lisää. Aamupäivän bilehetki - tanssi niin kuin kukaan ei näkisi. Tein Runebergintorttuja. Jääkaappirunouden aakkostusta. Kaverin melkein yllätysvierailu. Jälkimärinät: Tunnit peruttiin. Opettajalta olisi ollut kysyttävää.

Kaverini pitää hienoa ja inspiroivaa blogia. Valitettavasti se ei ole julkinen, joten en voi linkata sitä tähän. Blogin ideana on "Iloa aiheuttaneita havaintoja jälkimärinöineen", eli käytännössä viitisen hyvää juttua päivän ajalta ja sitten jokin ei-niin-kiva asia. Koska kaverin blogia on hauska lukea, ajattelin kokeilla samaa viikon ajan. Tällä viikolla yritän siis joka ilta päivittää jotakin. Asiaan. Päivän ilonaiheet: Oma, järjestyksessä oleva, huone. Kannatti siivota viikonloppuna. Isoa ja pelottavaa projektia edistetty miniaskeleella. Kyllä se vielä valmistuu. "Kymmenen pistettä." Pärjäsin kuorossa, vaikka olin ainoa oman ääneni laulaja. Seuraa kotimatkalla. Jälkimärinät: Ei papukaijamerkkiä. No ei vaiskaan. Koneen ääreen jumittuu liian helposti ja sitten ei saa tärkeitä tai pakollisia juttuja tehtyä. Ryhdistäydy, nainen!