Pikkuikkuna

Neulekärpänen on puraissut pahasti näin helmikuun kunniaksi. Olen suorastaan neuloottinen, kuten kuvasta näkyy. Siis ihan vakavasti ottaen (neulominen ON vakavaa!) olen ollut viimeiset pari viikkoa innostunut neulomisesta. Paljon enemmän kuin muistan olleeni aikoihin. En tiedä mistä se johtuu (ja minusta tuntuu että olen ylipäätään innokkaampi kuin pariin kuukauteen). Mutta nautin innosta tehdä asioita ja jätän kotitöitä tekemättä, että voisin tehdä sitä mitä haluan. Kuvassa olevat lapaset suunnittelen tekeväni onteloneuleena ja intialaisella peukalokiilalla - huvin vuoksi ja koska haasteet ovat kivoja. Saa nyt nähdä, mikä on lopputulos. Toinen asia, josta olen innostunut Juuri Nyt (ja pitkälle toukokuuhun), on uusi Grace-kirja Maailma kutsuu Grace . Koska en vieläkään ole liian vanha lukemaan tyttökirjoja (toivottavasti en koskaan!).

Kävin kaupassa I Tämä tapahtui 4.2., mikä on olennaista. Koska eräs täti osti (muun muassa) hernekeittoa, mämmiä ja laskiaispullia. Melkein kysyin tädiltä, eikö hän tiedä mikä päivä on huomenna. Kävin kaupassa II Käytin (noin) viikon ruokiin 35 euroa (mukaan lukien purkillinen Ben&Jerrysiä, joka oli tarjouksessa (ja siis ehdottoman välttämätön ostos). Miksi tämä on tarina? Koska syystä jos kolmannestakin olen viime aikoina miettinyt ja laskenut rahankäyttöäni ja kulutustottumuksiani. Ja väittänyt isälleni, että sata euroa riittäisi hyvin kahden viikon ruokiin. Mikä olikin todistettavissa?  Kuusenjalka Olen tässä miettinyt, että olisiko tämä kuudes toista hyvä päivä viedä joulukuusenjalka varastoon? Olisinko jo kompastunut siihen riittävän monta kertaa, että voisin pitää taukoa ja viedä sen pois eteisen lattialta? Tosin Kahii muistutti minua siitä, että kymmenen kuukauden kuluttua se on jälleen haettava varastosta. Päätös on edelleen ilmassa.