Pikkuikkuna

Me kaikki olemme lokeroissa. Sitähän ihmiset tekevät,              lokeroivat. Minä olen nainen. Nuori nainen. Nuori naisopiskelija. Nuori blondi naisopiskelija. Nuori blondi naisopiskelija Pohjanmaalla. Lokero. Muiden rakentama lokero. Minun täyttämäni lokero. Sitä on vaikea rikkoa – paitsi jos värjää hiuksensa. Blondien tapauksessa ei ehkä silloinkaan. Jos otan kuvan itsestäni paperinpalan kanssa voin määrittää oman lokeroni. Hetkeksi. Niille, jotka kuvan näkevät. Niille, jotka kuvan muistavat.

Jepjep. Mutta tämä ei ehkä ole niin paha, kuin miltä kuulostaa. Olen saattanut joskus mainita pitäväni klassikkokirjojen nykypäivään siirretyistä youtube-versioista? Lizzie Bennet Diaries? Autobiography of Jane Eyre? Törmäsin taannoin pariin Shakespeare-versioon. Toisen katsoin eilen kahdessa osassa kokonaan, toisen aloitin eilen (sen ensimmäisen jälkeen) ja koska tämä toinen sarja on edelleen kesken, olen tällä hetkellä siinä tilanteessa, että olen katsonut kaikki sarjasta toistaiseksi ilmestyneet jaksot. Molemmat sarjat ovat loistavia. Mahtavia. Hienoja. Nyt tekee mieli lukea Shakespearen näytelmiä. #fiksuidea Joka tapauksessa, ensin katsoin sarjan Jules & Monty . Eli Romeo ja Julia tänä päivänä, yliopistossa (jossain koulussa joka tapauksessa, ei pysy pieni ihminen kärryillä ulkomaisista kouluista). Tykkäsin. Ahmin kahdessa pätkässä, vaikka olisi pitänyt lukea tenttiin - kai se sanoo jotain. En oikein tiedä mitä muuta sanoa. Tykkäsin siitä, miten sarja oli toteutettu j...

Tai jotakin, mitä olen puuhannut vapusta lähtien. Kuvasin videon! Inspiraationa  Sanzuun  ja Sneviksen samanlaiset videot. Etenkin Sneviksen videot ovat tosi hienosti leikattuja kokonaisuuksia. Valitettavasti ne ovat yksityisiä, joten en koe voivani jakaa linkkiä. Ideana videossa on siis kuvata noin sekunnin pätkä joka päivä ja laittaa nuo pätkät peräkkäin (ja vähän musiikkia taustalle). Minä kuitenkin tykästyin ajatukseen kuvata arkea ja antaa elämän muokata sitä, millainen videostani tulee. Siksi valtaosa kuvapätkistä on kovin arkisia - minun elämäni on melko arkista. Tykkään kuitenkin arkisesta elämästäni ja tuosta videosta. Kaverini väittävät, että video kuvastaa minua – siltä itsestänikin tuntuu. Tuo video taitaa melko hyvin kuvata minua ja näkökulmaani elämään. Ihmisten kuvaamisen suhteen olin vähän arkajalka, siksi videossa ei näy kovinkaan monen ihmisen kasvoja. En halunnut näyttää omia kasvojani, joten yritin vältellä myös lähipiirini ihmisten kasvojen ku...