Pikkuikkuna

Pääsin tänään kehonkoostumusmittaukseen, ensimmäistä kertaa ikinä. Koska pitihän sitä kokeilla, kun kerran oli mahdollisuus. Ja tykkään numeroista ja taulukoista ja tilastoista. Eiväthän ne tulokset mitenkään imartelevia olleet (joskaan eivät kertakaikkisen surkeitakaan). Mutta muutoksia elintapoihin pitäisi tehdä, jos tilannetta (numeroita) haluaisi parantaa. Ei sikäli, että tekisin muutoksia vain parempien numeroiden toivossa. Tiedän itsekin, etteivät tämänhetkiset ruokailutottumukseni ja liikuntatottumukseni auta minua, enkä haluaisi ylläpitää niitä. Mutten muka jaksa muuttaa niitä. Ettätuota. Ryhtiliike. Kirjaimellisestikin pitäisi tehdä ryhtiliike ja opetella parempi ryhty. Istun aina kyyryssä ja käännän hartioita sisäänpäin. No, lainasin tänään kirjastosta Jokanaisen juoksukirjan ja Jutan voimakirjan (koska se näytti söpöltä), että ainakin aiheeseen liittyvää lukemista on saatavilla. Kun vielä saisi siirrettyä teorian käytäntöön. PS. Kehoni ikä on 10 vuotta enemmän kuin...

Kävin juoksemassa taas tänään. Tai no, hölkkäämistä se enemmän on. (Kyllä, omistan nastalenkkarit. En lähtisi tuonne muuten liukastelemaan. Nastoilla ei liukastele yhtään!) Kotiinpäin kävellessäni olisin halunnut tanssia. Siinä jäisellä kadulla. Noin puoli yhdeksältä illalla. En sitten kuitenkaan tanssinut, vaikkei ketään ollutkaan näköpiirissä. Siinä kävellessäni ajatelleeksi sitä ihmettä, joka tapahtuu jokaisen lenkin jälkeen. Sitä, miten hämmentävän kotonani tunnen olevani kehossani juuri sillä hetkellä, kun kävelen lenkin jälkeen kohti kotia. Että kai minun täytyy tästlähin mennä suoraan lenkiltä juhliin? Eiku?

En sitten ole toistaiseksi kirjoittanut tammikuussa blogiin. Minun pitäisi mahdollisesti harkita sitä, onko blogia järkevää pitää olemassa, jos ei siihen kirjoita? Vuosi vaihtui ja kaikkea jännää. En saanut luettua kaikkia kirjoja Kirjan vuoden lukuhaasteeseen, mutta 45/50 on kai ihan riittävän hyvä tulos. On minulla vielä muutama kirja haastetta varten lainattuna kirjastosta, kai minä ne vielä tulen tässä lukemaan, kunhan ennätän. Tänä vuonna en aio osallistua Helmet-kirjastojen lukuhaasteeseen. Ei sovi minulle. Sen sijaan haastoi itseni Goodreadsissa lukemaan 100 kirjaa tänä vuonna. Koska luin viime vuonna 67 kirjaa, tämän vuoden määrä olisi vain 150% viimevuotiseen verrattuna. Ihan järkevää, hei... Ei sillä, luin tänään yhden kirjan loppuun. The Epic Adventures of Lydia Bennet oli kirjan nimi, jos kiinnostaa. Se oli ihan hauska, mutta nyt minä haluan järjestellä oman elämäni. Minun pitäisi kai harrastaa jotain muuta kuin kirjojen lukemista, kun seuraukset ovat aina tällaisia...

... tai Materialistisen tytön tarinoita. Kerroin blogissakin keväällä, että aloitin liikuntaharrastuksen. Yritän ylläpitää sitä edelleen. Lenkkejä 1-3 kertaa viikossa ja 2-3 "jumppaa". Yhteensä 4-5 liikuntasuoritusta viikossa olisi syksyn suunnitelma. Keväällä ostin juoksemiseen sopivat housut ja caprit - sitä ennen olin juossut ihan college-housuissa. Toissapäivänä ostin ekat omat juoksulenkkarini ikinä - tähän asti olen lenkkeillyt siskon vanhoissa. Nyt tekee mieli kaikenlaista muuta urheilutavaraa - tietysti. Juoksutakkia, koska vedenpitävässä tuulitakissa tulee hiki aika helposti. Syksyä ajatellen pitkähihaista treenipaitaa, että tarkenee. Jumppamattoa. Vesipulloa (edellisestä meni korkki rikki). Kaiken ostaminen kerralla tuntuisi hassulta (ja olisi kallista). Välillä tulee mietittyä kuluttamista ylipäätään melko kriittisesti. Tätäkin toivelistaani mietin. Haluanko minä näitä tuotteita vain siksi, että se jotenkin "kuuluu asiaan" omistaa ne? Tai siksi, e...

Vähän varkain aloin lisätä liikuntaa elämääni viisi viikkoa takaperin. Syynä oli lähinnä se, että alkoi ärsyttää täydellinen liikkumattomuuteni. Ja tarkoituksena oli ja on kohottaa kuntoa rapakunnosta edemmäs. Etsin netistä ohjelman, jossa on tavoitteena juosta 5 km yhdeksän viikon harjoittelun jälkeen. Viisi viikkoa on nyt juostu, tavoitteena on juosta myös jäljellä olevat neljä. Toistaiseksi on sujunut ihan hyvin, ilman mitään vammoja tai muita. Samalla olen myös lisännyt venyttelyä ja jumppaa, noin kerran viikossa kumpaakin (plus lyhyitä venyttelyitä lenkkien jälkeen). Tämän liikuntasuunnitelman laati siskoni, jolla on sellaisia jänniä koulutehtäviä. Ensimmäisen viisiviikkoisen suunnitelman sain tänään suoritettua loppuun. Jatkan samalla lailla seuraavat viisi viikkoa. Erikoisinta tässä on kyllä se, mihin kaikkeen on netissä törmännyt, kun on näitä liikuntajuttuja tutkinut. Kohtuullisuus tuntuu välillä olevan kaukana. Normaalipainossa eläminen ns. normaaliruokavaliolla on paha a...