Huivi kaulaan ja menoksi!
... Eli kuinka vietetään viikonloppu rastimiehenä.
Suunnittelin tekeväni hienon kuvallisen raportin tämän kuluneen viikonlopun seikkailuistani, mutta koska olen huono ottamaan valokuvia, tämän raportin kuvat ovat melko epäinformatiivisia ja lukumäärältään vähäisiä.
Menin siis kotikotipaikkakunnalle perjantaina tätä rastimieheilyä varten. Muutama tunti kului siinä, kun pakkasi tavaroita, vaihtoi kuulumisia ja söi. Ajettiin myös sunnuntaisia ruokatavaroita sunnuntain kisapaikalle säilöön. Siinäkin meni reilu tunti. Ja sitten olikin aika käydä nukkumaan, sillä
seuraavana aamuna herätys oli puoli kuusi. 5.30. Lauantaina.
Kun herätyskello soi, mietin hetken onko tämä kaikki todella aikaisen aamuherätyksen arvoista. Kyllä se oli. Ja kun herätys oli 5.30, lähtö oli 6.30. Onnekseni minä en ollut se, jonka piti ajaa - en kyllä edes tuntenut reittiä. Ajomatkakin sujui leppoisasti jutustellen ja vitsaillen.
Perillä ensimmäinen tehtävä oli liikenteenohjaus (vapaaehtoisia kysyttiin, ei löytynyt, äiti ilmiantoi itsensä ja minut). Tässä kuva minun liikenteenohjauspaikaltani. Bussipysäkki partiotyyliin.
Kun kilpailijat olivat saapuneet, oli aika aloittaa kisat ja siis varsinainen päivän työ. Rastimieheilyä. Rastit oli merkitty suunnistuksesta tutuilla rastilipuilla, tässä meidän rastin lippu.
Etsi allaolevasta kuvasta kaksi rastimiestä!
Siellä me istuimme metsässä, kaukana toisistamme (ettei ääni kuuluisi suorituspisteeltä toiselle). Alla olevassa kuvassa pisteytyskaavake. Tuollaisia tuli täytettyä muutama kymmenen viikonlopun aikana.
Lauantaina paikalla oli kuulemma noin neljäsataa henkeä. Se on pal-jon.
Sniikattiin pois paikalta melkein heti ylläolevan kuvan ottamisen jälkeen, koska ei haluttu ylimääräisiä tehtäviä. Niitä tuli kuitenkin vähän vahingossa - käytiin ostamassa täydennystä sunnuntain ruokiin, kun lauantaina ruoka loppui kesken. Kauppalista oli luokkaa "5kg perunoita, 5kg keittojuurespakasteita, 35 sitruunaa, 35 appelsiinia..." Alla olevassa kuvassa automme takakontti sunnuntaina aamusella. Sisko pakkaa jugurttipurkkeja kangaskasseihin ja mä otan kuvia... Kuvassa myös mm. automme ensiapulaukku ja minun "vaelluskenkäni", jotka ovat oikeasti ehkä maailman söpöimmät vapaa-ajanjalkineet.
Sunnuntain rasti sujui pitkälti samoilla kuvioilla kuin lauantainakin. Herätys oli myöhemmin, matka oli lyhyempi ja minä ajoin sinne ja takaisin. Kuin hobitti konsanaan. Rastimiehistä osa vaihtui, lauantaina oli ihan uusia tuttavuuksia, sunnuntaina vanhoja tuttuja. Mahtavia olivat molemmat porukat. Päytä näytti loppuiltapäivästä tältä. Isoäidin suklaakeksit -rasiassa on eväitä - niitä ei saanut olla kilpailijoiden näkyvillä. Sitten tuossa on rastipöytäkirjaa ja sen sellaista.
Sunnuntainakin päädyin muuten liikenteenohjaajaksi. Tällä kertaa parkkeeraukseen (siinähän mä olen superhyvä...). Sain lainaksi sellaisen uskottavuutta lisäävän neonkeltaisen heijastintakin. Alla kuvaa autoista iltapäivällä. Tuo on osittain minun ansiotani. Paitsi että itsehän kaikki autonsa parkkeerasivat, minä vain ohjeistin, että minne.
Viimeisenä kuvana vielä metsämaisemaa, kun aika metsässä sitä oltiin. Paleltiin ja odotettiin. Vitsailtiin ja naurettiin. Vaihdettiin kuulumisia. Syötiin karkkia. Ajettiin kilometritolkulla (onneksi minä vain vähän). Ja sai käyttää partiohuivia, mitä en ole taas puoleen vuoteen käyttänyt.
Päätän raporttini tähän. Vähänkö oli mahtavaa (vaikkakin kylmää). En vaihtaisi tätä harrastusta!
Suunnittelin tekeväni hienon kuvallisen raportin tämän kuluneen viikonlopun seikkailuistani, mutta koska olen huono ottamaan valokuvia, tämän raportin kuvat ovat melko epäinformatiivisia ja lukumäärältään vähäisiä.
Menin siis kotikotipaikkakunnalle perjantaina tätä rastimieheilyä varten. Muutama tunti kului siinä, kun pakkasi tavaroita, vaihtoi kuulumisia ja söi. Ajettiin myös sunnuntaisia ruokatavaroita sunnuntain kisapaikalle säilöön. Siinäkin meni reilu tunti. Ja sitten olikin aika käydä nukkumaan, sillä
seuraavana aamuna herätys oli puoli kuusi. 5.30. Lauantaina.
Kun herätyskello soi, mietin hetken onko tämä kaikki todella aikaisen aamuherätyksen arvoista. Kyllä se oli. Ja kun herätys oli 5.30, lähtö oli 6.30. Onnekseni minä en ollut se, jonka piti ajaa - en kyllä edes tuntenut reittiä. Ajomatkakin sujui leppoisasti jutustellen ja vitsaillen.
Perillä ensimmäinen tehtävä oli liikenteenohjaus (vapaaehtoisia kysyttiin, ei löytynyt, äiti ilmiantoi itsensä ja minut). Tässä kuva minun liikenteenohjauspaikaltani. Bussipysäkki partiotyyliin.
Kun kilpailijat olivat saapuneet, oli aika aloittaa kisat ja siis varsinainen päivän työ. Rastimieheilyä. Rastit oli merkitty suunnistuksesta tutuilla rastilipuilla, tässä meidän rastin lippu.
Rastimiehet piti tunnistaa jotenkin, joten meillä oli kaikilla kapea sininen nauha, yleensä toisessa käsivarressa, mutta luovempiakin ratkaisuja näin. Kuten päähän sidotun huivin päihin sidotut nauhat (kuin lettinauhat). Rambotyylistä ratkaisuakin suunniteltiin. Kuva on vähän hämy, mutta siinä on mun käsivartta ja se rastinauha nätisti rusetilla.
Etsi allaolevasta kuvasta kaksi rastimiestä!
Siellä me istuimme metsässä, kaukana toisistamme (ettei ääni kuuluisi suorituspisteeltä toiselle). Alla olevassa kuvassa pisteytyskaavake. Tuollaisia tuli täytettyä muutama kymmenen viikonlopun aikana.
Lauantaina paikalla oli kuulemma noin neljäsataa henkeä. Se on pal-jon.
Sniikattiin pois paikalta melkein heti ylläolevan kuvan ottamisen jälkeen, koska ei haluttu ylimääräisiä tehtäviä. Niitä tuli kuitenkin vähän vahingossa - käytiin ostamassa täydennystä sunnuntain ruokiin, kun lauantaina ruoka loppui kesken. Kauppalista oli luokkaa "5kg perunoita, 5kg keittojuurespakasteita, 35 sitruunaa, 35 appelsiinia..." Alla olevassa kuvassa automme takakontti sunnuntaina aamusella. Sisko pakkaa jugurttipurkkeja kangaskasseihin ja mä otan kuvia... Kuvassa myös mm. automme ensiapulaukku ja minun "vaelluskenkäni", jotka ovat oikeasti ehkä maailman söpöimmät vapaa-ajanjalkineet.
Sunnuntain rasti sujui pitkälti samoilla kuvioilla kuin lauantainakin. Herätys oli myöhemmin, matka oli lyhyempi ja minä ajoin sinne ja takaisin. Kuin hobitti konsanaan. Rastimiehistä osa vaihtui, lauantaina oli ihan uusia tuttavuuksia, sunnuntaina vanhoja tuttuja. Mahtavia olivat molemmat porukat. Päytä näytti loppuiltapäivästä tältä. Isoäidin suklaakeksit -rasiassa on eväitä - niitä ei saanut olla kilpailijoiden näkyvillä. Sitten tuossa on rastipöytäkirjaa ja sen sellaista.
Sunnuntainakin päädyin muuten liikenteenohjaajaksi. Tällä kertaa parkkeeraukseen (siinähän mä olen superhyvä...). Sain lainaksi sellaisen uskottavuutta lisäävän neonkeltaisen heijastintakin. Alla kuvaa autoista iltapäivällä. Tuo on osittain minun ansiotani. Paitsi että itsehän kaikki autonsa parkkeerasivat, minä vain ohjeistin, että minne.
Viimeisenä kuvana vielä metsämaisemaa, kun aika metsässä sitä oltiin. Paleltiin ja odotettiin. Vitsailtiin ja naurettiin. Vaihdettiin kuulumisia. Syötiin karkkia. Ajettiin kilometritolkulla (onneksi minä vain vähän). Ja sai käyttää partiohuivia, mitä en ole taas puoleen vuoteen käyttänyt.
Päätän raporttini tähän. Vähänkö oli mahtavaa (vaikkakin kylmää). En vaihtaisi tätä harrastusta!
Kommentit
Lähetä kommentti