Vähänkö hyvä kirja, vähänkö ylpeä äiti ja vähänkö olen koukussa

1. Vähänkö hyvä kirja

Luin aamulla kirjan loppuun (kun on sekä lukija että lenkkeilijä, aamuisin käytävä keskustelu itsensä kanssa on ihan mielenkiintoista seurattavaa ajoittain). Ja VÄHÄNKÖ SE OLI HYVÄ. (Todellakin Caps Lock:in arvoinen.) Tiesin jo noin sadannen sivun paikkeilla (532:sta), että tulisin pitämään kirjasta. Ai mikä kirja?

Erika Vik: Hän sanoi nimekseen Aleia

Ihan loistavaa fantasiaa (tai jossain luki, että spekulatiivista fiktiota). Mutta villiä länttä ja steampunkia ja magiaa (luki takakannessa). Vähän niinkuin Ilkka Aueria ja ripaus Pratchett-maista kommentointia joissain väleissä. Vähän minua pelottaa, että tässä on ainekset trilogiaan, jossa pelastetaan koko maailma, mutta uskon ja toivon, ettei se pääty niin. En oikein tiedä mitä sanoisin tästä kirjasta. 

Toinen päähenkilö Corildon on seleesi (käyttää magiaa ja tuntee varjomaailman läsnäolon). Hän on herrasmies, joka asuu pikkukylässä jossakin ihan perukoilla ja tarkkailee tuulia. Kunnes hän löytää portiltaan tajuttoman nuoren naisen (joka sanoo nimekseen Aleia), jossa on jälkiä laittomasta magiasta. Ja sitten päädytään seikkailuun.

Okei, huono tiivistelmä. Lue itse ja kirjoita kommentteihin parempi. (Mutta oikeasti, lue tämä jos fantasia genrenä yhtään iskee. Tai vaikkei iskisikään. Tässä oli paljon kaikkea hyvää.)

2. Vähänkö ylpeä äiti

Tarkennuksena heti alkuunsa: minä en ole se ylpeä äiti vaan se tytär. Se tytär, jota äiti käskee menemään ja tekemään. Se tytär, jolle äiti ostaa magneetin "Jos noudatat aina sääntöjä, jäät paitsi kaikesta hauskasta."

Tästä kaikesta huolimatta kävimme seuraavankaltaisen tekstiviestikeskustelun: 

T: "Mua pyydettiin partioon helatorstaiviikonloppuna, mutta kieltäydyin. Oletko ylpeä minusta?"
Ä: "Joo! <3"

Mission accomplished: olen ollut partiossa niin paljon, että äidinkin mielestä se riittää... (Eli viimeisimmät kolme viikonloppua ja seuraavat kaksi.)


3. Vähänkö olen koukussa

En ihan kirjaimellisesti, mutta kirjoneule on jälleen osoittanut mahtinsa. Vai voitko muka itse väittää voivasi neuloa vain kerroksen tai kaksi kirjoneuletta ilman mitään "jos vielä yhden kerroksen" -ajatuksia?

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miksi oikein olen vihainen?

On siihen pari muutakin syytä kyllä, mutta... Olen täällä blogissakin hehkuttanut kirjaa Iltasatuja kapinallisille tytöille. Pidän kirjasta edelleen, olen hankkinut sen omaan hyllyyni ja lukenut tarinoita erilaisissa yhteyksissä (yleensä yhden tarinan jälkeen on pyydetty lukemaan vielä toinenkin). (Toim. huom. en julkisesti.) Kävin elokuun lopulla kirjakaupassa ihan vain kiertelemässä (Haminassa, kun nyt satuin olemaan siellä ja oli aikaa). Vastaavia kirjoja on ilmestynyt viime aikoina muitakin: parikin suomalaisista naisista kertovaa teosta sekä Iltasatuja kapinallisille tytöille 2. Ja vielä yksi, nimittäin Rohkeiden poikien kirja: tositarinoita hämmästyttävistä pojista, jotka muuttivat maailmaa.  Lainasin Rohkeiden poikien kirjan kirjastosta työsyistä. Äsken aloin selailla sitä ja voi että kuinka se sai minut vihaiseksi. Pikaisella selailulla vastaan tuntui tulevan lähinnä sellaisia tarinoita, joissa oli saavutettu jotain (mutten tiedä muuttivatko ne niin maailmaa), il...
Lue lisää

Projekti numero viisisataakaksi

Koska keskeneräisiä projekteja ei ole vielä tarpeeksi, ajattelin aloittaa uuden. Huomenna alkaa Nanowrimo, eli kansallinen romaaninkirjoituskuukausi. Eli kuukausi aikaa kirjoittaa 50 000 sanan romaani. Juuei, en osallistu. Tällä hetkellä minulla ei ole minkäänsorttista romaani-ideaa, josta voisin (edes yrittää) 50 000 sanaa kirjoittaa. Sen sijaan minulla on keskeneräinen kirjoitusprojekti, jota pitäisi jatkaa. Päätin siis pitää oman Keskeneräisten Tekstien EdistämisKuukauden (KeTEKu). Ideana on siis jatkaa keskeneräistä tekstiä. Kutsun projektia myös viidesosa-Nanowrimoksi, sillä tavoitteenani on 10 000 sanaa lisää. Tämänhetkinen sanamääräni on 3201. Tavoitteena siis 13201 sanaa marraskuun loppuun mennessä. Toivon että onnistun. Edes vähän sinnepäin. Lupaan raportoida senhetkisen sanamäärän jokaisen marraskuun blogikirjoituksen lopussa (tai alussa). Saa myös toki liittyä seuraksi, jos tahtoo - ihan omat säännötkin saa keksiä. Katsotaan kuin tässä käy...
Lue lisää

Piporadiosta poimittua

Piporadio = korvamato = jotain, joka soi päässä. Viime kerran kepeistä aiheista siirrytään kertakaikkisen vakavamielisiin. Poimintoja piporadiosta, eli vajaat kymmenen biisiä, jotka ovat viime aikoina soineet päässä. Näiden perusteella saa yrittää analysoida psyykettäni/alitajuntaani/mitä ikinä tahtookaan. Mut lähinnä kyseessä on vaan seitsemän randomilla valikoitunutta biisiä, ja jotain lätinää aiheesta. Jos tahtoo yllättää itsensä, niin voi klikata Piporadioon tästä , kuunnella biisit ja sit tulla lukemaan selitykset. Tai voi lukea ensin selitykset, huomata, ettei linkkiä kannata todellakaan klikata ja... niin. Omalla vastuulla, jos on sellainen ihminen, jolle tarttuu korvamadot helposti. Itse olen niitä ihmisiä, jotka oppii biisien sanat suht nopeasti - en nyt yleensä ihan kertakuulemalta, mutta ei siihen montaa kertaa tarvita (oletuksena se, että saan sanoista selvää). Toisaalta, aina biiseistä ei soi sanat päässä, toisinaan myös pelkkä melodia. Jolloin pitää tietysti selvit...
Lue lisää