Ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella?

Kurkkukipu jatkuu.

Mutta olenpahan ainakin tajunnut sen, että ruoho vain vaikuttaa vihreämmältä aidan toisella puolella. Olen äärimmäisen harvoin sairaana, joten kun olen töissä, olen todellakin jokaisena työpäivänä töissä. Satunnaisina laiskoina aamuina olen siis välillä kadehtinut niitä, jotka sairastuvat ja saavat jäädä sairaslomalle kotiin. Kolmas kevyt flunssapäivä on kuitenkin osoittanut sen, ettei sairastaminen ole kivaa - edes näin pienessä mittakaavassa.

Millähän sitä arkipäivässään muistaisi sen, ettei ruoho todellakaan ole yhtään sen vihreämpää aidan toisella puolella? Tai ainakin jos se jossain nurkassa onkin vihreämpää, myös naapurin pihalla on niitä auringon keltaiseksi polttamia ruoholänttejä, joilla ei ole yhtään kiva kävellä.

Ei kai auta kuin yrittää nähdä maailma eri näkökulmista. Ja olla kiitollinen siitä, mitä itsellä on. Minun ei tarvitse sairastaa yksin, vaan saan olla perheeni luona, eikä minun näin ollen tarvitse huolehtia esimerkiksi ruokaostoksista. Voin keskittyä valittamaan kipeää kurkkuani.

Kommentit

  1. Lilli6. syyskuuta 2015 klo 11.01

    Täällä toinen flunssan kourissa oleva. Tai no, alkavan flunssan. Töihin tosin pitäisi huomenna mennä. Parantumisia siis meille molemmille! Flunssa ei ole hauskaa :P

    -Hanna-

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miksi oikein olen vihainen?

On siihen pari muutakin syytä kyllä, mutta... Olen täällä blogissakin hehkuttanut kirjaa Iltasatuja kapinallisille tytöille. Pidän kirjasta edelleen, olen hankkinut sen omaan hyllyyni ja lukenut tarinoita erilaisissa yhteyksissä (yleensä yhden tarinan jälkeen on pyydetty lukemaan vielä toinenkin). (Toim. huom. en julkisesti.) Kävin elokuun lopulla kirjakaupassa ihan vain kiertelemässä (Haminassa, kun nyt satuin olemaan siellä ja oli aikaa). Vastaavia kirjoja on ilmestynyt viime aikoina muitakin: parikin suomalaisista naisista kertovaa teosta sekä Iltasatuja kapinallisille tytöille 2. Ja vielä yksi, nimittäin Rohkeiden poikien kirja: tositarinoita hämmästyttävistä pojista, jotka muuttivat maailmaa.  Lainasin Rohkeiden poikien kirjan kirjastosta työsyistä. Äsken aloin selailla sitä ja voi että kuinka se sai minut vihaiseksi. Pikaisella selailulla vastaan tuntui tulevan lähinnä sellaisia tarinoita, joissa oli saavutettu jotain (mutten tiedä muuttivatko ne niin maailmaa), il...
Lue lisää

Projekti numero viisisataakaksi

Koska keskeneräisiä projekteja ei ole vielä tarpeeksi, ajattelin aloittaa uuden. Huomenna alkaa Nanowrimo, eli kansallinen romaaninkirjoituskuukausi. Eli kuukausi aikaa kirjoittaa 50 000 sanan romaani. Juuei, en osallistu. Tällä hetkellä minulla ei ole minkäänsorttista romaani-ideaa, josta voisin (edes yrittää) 50 000 sanaa kirjoittaa. Sen sijaan minulla on keskeneräinen kirjoitusprojekti, jota pitäisi jatkaa. Päätin siis pitää oman Keskeneräisten Tekstien EdistämisKuukauden (KeTEKu). Ideana on siis jatkaa keskeneräistä tekstiä. Kutsun projektia myös viidesosa-Nanowrimoksi, sillä tavoitteenani on 10 000 sanaa lisää. Tämänhetkinen sanamääräni on 3201. Tavoitteena siis 13201 sanaa marraskuun loppuun mennessä. Toivon että onnistun. Edes vähän sinnepäin. Lupaan raportoida senhetkisen sanamäärän jokaisen marraskuun blogikirjoituksen lopussa (tai alussa). Saa myös toki liittyä seuraksi, jos tahtoo - ihan omat säännötkin saa keksiä. Katsotaan kuin tässä käy...
Lue lisää

Piporadiosta poimittua

Piporadio = korvamato = jotain, joka soi päässä. Viime kerran kepeistä aiheista siirrytään kertakaikkisen vakavamielisiin. Poimintoja piporadiosta, eli vajaat kymmenen biisiä, jotka ovat viime aikoina soineet päässä. Näiden perusteella saa yrittää analysoida psyykettäni/alitajuntaani/mitä ikinä tahtookaan. Mut lähinnä kyseessä on vaan seitsemän randomilla valikoitunutta biisiä, ja jotain lätinää aiheesta. Jos tahtoo yllättää itsensä, niin voi klikata Piporadioon tästä , kuunnella biisit ja sit tulla lukemaan selitykset. Tai voi lukea ensin selitykset, huomata, ettei linkkiä kannata todellakaan klikata ja... niin. Omalla vastuulla, jos on sellainen ihminen, jolle tarttuu korvamadot helposti. Itse olen niitä ihmisiä, jotka oppii biisien sanat suht nopeasti - en nyt yleensä ihan kertakuulemalta, mutta ei siihen montaa kertaa tarvita (oletuksena se, että saan sanoista selvää). Toisaalta, aina biiseistä ei soi sanat päässä, toisinaan myös pelkkä melodia. Jolloin pitää tietysti selvit...
Lue lisää