Sarjasuosituksia

Ehkä kaikilla muilla on näin alkusyksystä kauhea kiire. Mutta minä olen kipeänä kotona, joten ehdin kirjoittaa blogintäydeltä kaikkea.

Viime syksynä suosittelin Jules & Monty -sarjaa ja Nothing Much to Do:ta. Nyt ajattelin kertoa kolmesta muusta sarjasuosikistani (oikeasti niitä on niin monta, ettei kaikkia voi muistaa, mutta pikkuvikoja).

Lovely Little Losers

Nothing Much to Do -sarjan jatkoa, muttei alkuperäistä sarjaa ehkä välttämättä tarvitse katsoa ymmärtääkseen tätä. Opiskelijaelämää Uusi-Seelannissa, kimppakämppäasumista supertiukoilla säännöillä. Kaikkea hauskaa. (Sairaus on jumittanut aivot, joten lyhyestä virsi kaunis.)

Call Me Katie

Kuinka äkäpussi kesytetään -näytelmä nykyajan Australiassa. Jos 10 Things I Hate About You -elokuva on tuttu, perusjuoni on sama (yllätysyllätys...) Tässäkin sarjassa tykkään uskottavasta toteutuksesta ja uskottavista henkilöhahmoista. Lisäksi samoin kuin Nothing Much to Do:ssa/Lovely Little Losersissa tarinaa kerrotaan monen eri henkilön näkökulmasta. 

Green Gables Fables

Green Gables Fables perustuu L. M. Montgomeryn Anna-sarjaan. Ensimmäinen kausi kattaa sarjan ensimmäisen kirjan tapahtumat ja tänään (!!!) alkava toinen kausi perustuu sarjan kolmanteen kirjaan (tässä välissä toisen kirjan tapahtumat on kerrottu etenkin Twitterin ja Instagramin välityksellä). Olen aina pitänyt Montgomeryn kirjoista (joskin enemmän Runotytöistä kuin Annoista), joten onko mikään ihmekään jos pidän myös tästä sarjasta? Ja tänään alkaa toinen kausi, jee!!! 


Yskä on tainnut pehmittää pääni, kun ei tämän enempää kehuja irtoa. 

Ja niin joo, jos tykkää Annasta, kannattaa tutustua myös kotimaiseen tuotantoon, Project Green Gables:iin. Toistaiseksi olen pitänyt siitäkin, mutta seitsemän jakson perusteella en vielä lähde kovin paljoa hehkuttamaan. 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miksi oikein olen vihainen?

On siihen pari muutakin syytä kyllä, mutta... Olen täällä blogissakin hehkuttanut kirjaa Iltasatuja kapinallisille tytöille. Pidän kirjasta edelleen, olen hankkinut sen omaan hyllyyni ja lukenut tarinoita erilaisissa yhteyksissä (yleensä yhden tarinan jälkeen on pyydetty lukemaan vielä toinenkin). (Toim. huom. en julkisesti.) Kävin elokuun lopulla kirjakaupassa ihan vain kiertelemässä (Haminassa, kun nyt satuin olemaan siellä ja oli aikaa). Vastaavia kirjoja on ilmestynyt viime aikoina muitakin: parikin suomalaisista naisista kertovaa teosta sekä Iltasatuja kapinallisille tytöille 2. Ja vielä yksi, nimittäin Rohkeiden poikien kirja: tositarinoita hämmästyttävistä pojista, jotka muuttivat maailmaa.  Lainasin Rohkeiden poikien kirjan kirjastosta työsyistä. Äsken aloin selailla sitä ja voi että kuinka se sai minut vihaiseksi. Pikaisella selailulla vastaan tuntui tulevan lähinnä sellaisia tarinoita, joissa oli saavutettu jotain (mutten tiedä muuttivatko ne niin maailmaa), il...
Lue lisää

Projekti numero viisisataakaksi

Koska keskeneräisiä projekteja ei ole vielä tarpeeksi, ajattelin aloittaa uuden. Huomenna alkaa Nanowrimo, eli kansallinen romaaninkirjoituskuukausi. Eli kuukausi aikaa kirjoittaa 50 000 sanan romaani. Juuei, en osallistu. Tällä hetkellä minulla ei ole minkäänsorttista romaani-ideaa, josta voisin (edes yrittää) 50 000 sanaa kirjoittaa. Sen sijaan minulla on keskeneräinen kirjoitusprojekti, jota pitäisi jatkaa. Päätin siis pitää oman Keskeneräisten Tekstien EdistämisKuukauden (KeTEKu). Ideana on siis jatkaa keskeneräistä tekstiä. Kutsun projektia myös viidesosa-Nanowrimoksi, sillä tavoitteenani on 10 000 sanaa lisää. Tämänhetkinen sanamääräni on 3201. Tavoitteena siis 13201 sanaa marraskuun loppuun mennessä. Toivon että onnistun. Edes vähän sinnepäin. Lupaan raportoida senhetkisen sanamäärän jokaisen marraskuun blogikirjoituksen lopussa (tai alussa). Saa myös toki liittyä seuraksi, jos tahtoo - ihan omat säännötkin saa keksiä. Katsotaan kuin tässä käy...
Lue lisää

Piporadiosta poimittua

Piporadio = korvamato = jotain, joka soi päässä. Viime kerran kepeistä aiheista siirrytään kertakaikkisen vakavamielisiin. Poimintoja piporadiosta, eli vajaat kymmenen biisiä, jotka ovat viime aikoina soineet päässä. Näiden perusteella saa yrittää analysoida psyykettäni/alitajuntaani/mitä ikinä tahtookaan. Mut lähinnä kyseessä on vaan seitsemän randomilla valikoitunutta biisiä, ja jotain lätinää aiheesta. Jos tahtoo yllättää itsensä, niin voi klikata Piporadioon tästä , kuunnella biisit ja sit tulla lukemaan selitykset. Tai voi lukea ensin selitykset, huomata, ettei linkkiä kannata todellakaan klikata ja... niin. Omalla vastuulla, jos on sellainen ihminen, jolle tarttuu korvamadot helposti. Itse olen niitä ihmisiä, jotka oppii biisien sanat suht nopeasti - en nyt yleensä ihan kertakuulemalta, mutta ei siihen montaa kertaa tarvita (oletuksena se, että saan sanoista selvää). Toisaalta, aina biiseistä ei soi sanat päässä, toisinaan myös pelkkä melodia. Jolloin pitää tietysti selvit...
Lue lisää