No hupsista

Kuukauden blogitauko ohohups. En näköjään pysty tekemään viittä asiaa yhtäaikaisesti. Vieläkään. Ei yllätä edes itseäni.

Mitä viittä asiaa sitten haluaisin tehdä yhtäaikaisesti?


  • Käydä töissä (työttömyys on kamalaa, vaikkei töihin joka päivälle jaksaisi 110%:n innolla lähteäkään)
  • Lukea kirjat (kaikki kirjat - tai ainakin ne noin kaksikymmentä, jotka odottavat lukuvuoroa yöpöydällä tai kirjoituspöydällä)
  • Kirjoittaa (Camp Nanowrimo on nyt, eli yritän edistää keskeneräistä kirjoitusprojektia, joka on ollut kesken jo aika tarkalleen viisi vuotta, mutta kun lupasin kirjoittaa sen)
  • Treenata naisten kympille (eilen juoksin kilometrin alle kuudessa minuutissa (ja ne muut yksitoista alle seitsemässä minuutissa) - tosin epäilen, että app on väärässä, koska enhän minä juokse nopeasti???)
  • Tehdä käsitöitä (tuolla olisi yksi virkattava matto ja parit neuleet ja ties mitä suunnitelmissa)
+ bonus
  • Pitää kodin siistissä kunnossa

Kuluneella viikolla olen... käynyt töissä? Myös katsonut Buffy vampyyrintappajaa, koska ohohups ja Netflix. Nyt yritän kirjoittaa. Paino sanalla yritän. 

Valivali: miksi noi mun hahmot joutuu aina sellaisiin tilanteisiin, mistä en osaa kirjoittaa niitä ulos. (Tai osaisin, jos ne vaan sopis asiansa. Mutta tulis vähän turhauttavan lyhyt tarina siitä. Että parempi pitää ne itsepäisinä.)

Hihi, luin muuten tänään tuon keskeneräisen tekstin alkuperäistä versiota (jota oli huimat 25 sivua (tämänpäiväisessä versiossa on sata enemmän)). Aika kauas on siitä versiosta siirrytty. 

Minulla saattoi olla punainen lanka tähän tekstiin, mutta kai se on eksynyt jonnekin keskeneräisten projektien sekaan. Otetaan tavoitteeksi kirjoittaa seuraava postaus alle kuukauden kuluttua?

Kommentit

  1. kr24. lokakuuta 2016 klo 17.53

    Oh jeez, en ole käynyt varmaan puoleen vuoteen bloggerissa ja olen missannut ihan valtavan kasan sunkin postauksia DDD: Andeegsi! Korjaan virheeni nyt heti.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miksi oikein olen vihainen?

On siihen pari muutakin syytä kyllä, mutta... Olen täällä blogissakin hehkuttanut kirjaa Iltasatuja kapinallisille tytöille. Pidän kirjasta edelleen, olen hankkinut sen omaan hyllyyni ja lukenut tarinoita erilaisissa yhteyksissä (yleensä yhden tarinan jälkeen on pyydetty lukemaan vielä toinenkin). (Toim. huom. en julkisesti.) Kävin elokuun lopulla kirjakaupassa ihan vain kiertelemässä (Haminassa, kun nyt satuin olemaan siellä ja oli aikaa). Vastaavia kirjoja on ilmestynyt viime aikoina muitakin: parikin suomalaisista naisista kertovaa teosta sekä Iltasatuja kapinallisille tytöille 2. Ja vielä yksi, nimittäin Rohkeiden poikien kirja: tositarinoita hämmästyttävistä pojista, jotka muuttivat maailmaa.  Lainasin Rohkeiden poikien kirjan kirjastosta työsyistä. Äsken aloin selailla sitä ja voi että kuinka se sai minut vihaiseksi. Pikaisella selailulla vastaan tuntui tulevan lähinnä sellaisia tarinoita, joissa oli saavutettu jotain (mutten tiedä muuttivatko ne niin maailmaa), il...
Lue lisää

Piporadiosta poimittua

Piporadio = korvamato = jotain, joka soi päässä. Viime kerran kepeistä aiheista siirrytään kertakaikkisen vakavamielisiin. Poimintoja piporadiosta, eli vajaat kymmenen biisiä, jotka ovat viime aikoina soineet päässä. Näiden perusteella saa yrittää analysoida psyykettäni/alitajuntaani/mitä ikinä tahtookaan. Mut lähinnä kyseessä on vaan seitsemän randomilla valikoitunutta biisiä, ja jotain lätinää aiheesta. Jos tahtoo yllättää itsensä, niin voi klikata Piporadioon tästä , kuunnella biisit ja sit tulla lukemaan selitykset. Tai voi lukea ensin selitykset, huomata, ettei linkkiä kannata todellakaan klikata ja... niin. Omalla vastuulla, jos on sellainen ihminen, jolle tarttuu korvamadot helposti. Itse olen niitä ihmisiä, jotka oppii biisien sanat suht nopeasti - en nyt yleensä ihan kertakuulemalta, mutta ei siihen montaa kertaa tarvita (oletuksena se, että saan sanoista selvää). Toisaalta, aina biiseistä ei soi sanat päässä, toisinaan myös pelkkä melodia. Jolloin pitää tietysti selvit...
Lue lisää