Pikkuikkuna

Kävin juoksemassa taas tänään. Tai no, hölkkäämistä se enemmän on. (Kyllä, omistan nastalenkkarit. En lähtisi tuonne muuten liukastelemaan. Nastoilla ei liukastele yhtään!) Kotiinpäin kävellessäni olisin halunnut tanssia. Siinä jäisellä kadulla. Noin puoli yhdeksältä illalla. En sitten kuitenkaan tanssinut, vaikkei ketään ollutkaan näköpiirissä. Siinä kävellessäni ajatelleeksi sitä ihmettä, joka tapahtuu jokaisen lenkin jälkeen. Sitä, miten hämmentävän kotonani tunnen olevani kehossani juuri sillä hetkellä, kun kävelen lenkin jälkeen kohti kotia. Että kai minun täytyy tästlähin mennä suoraan lenkiltä juhliin? Eiku?

En sitten ole toistaiseksi kirjoittanut tammikuussa blogiin. Minun pitäisi mahdollisesti harkita sitä, onko blogia järkevää pitää olemassa, jos ei siihen kirjoita? Vuosi vaihtui ja kaikkea jännää. En saanut luettua kaikkia kirjoja Kirjan vuoden lukuhaasteeseen, mutta 45/50 on kai ihan riittävän hyvä tulos. On minulla vielä muutama kirja haastetta varten lainattuna kirjastosta, kai minä ne vielä tulen tässä lukemaan, kunhan ennätän. Tänä vuonna en aio osallistua Helmet-kirjastojen lukuhaasteeseen. Ei sovi minulle. Sen sijaan haastoi itseni Goodreadsissa lukemaan 100 kirjaa tänä vuonna. Koska luin viime vuonna 67 kirjaa, tämän vuoden määrä olisi vain 150% viimevuotiseen verrattuna. Ihan järkevää, hei... Ei sillä, luin tänään yhden kirjan loppuun. The Epic Adventures of Lydia Bennet oli kirjan nimi, jos kiinnostaa. Se oli ihan hauska, mutta nyt minä haluan järjestellä oman elämäni. Minun pitäisi kai harrastaa jotain muuta kuin kirjojen lukemista, kun seuraukset ovat aina tällaisia...

... okei, ehkä vähän liioitteleva otsikko. Mutta parin viime viikon aikana olen huomannut, mikä pikkujuttu tekee ainakin minun elämästäni vähän vähemmän kaoottista, vähän onnellisempaa ja yöunistani vähän pitempiä ja parempia. Simppeli juttu sinänsä: pyrin sammuttamaan tietokoneeni viimeistään iltakymmeneltä. Ei se tietenkään onnistu ihan joka ilta - tänään ajattelin katsoa Newsroomin kakkoskautta niin pitkään, kuin sitä Areenassa riittää. Mutta etenkin työpäiviä edeltävinä iltoina tapa toimii loistavasti. Kun sammutan koneeni kymmeneltä, minulla on halutessani tunti aikaa tehdä iltatoimia tai vaikka lukea kirjaa yhteentoista. Jos nukahdan yhdeltätoista ja herätyskelloni soi kuudelta, saan seitsemän tuntia unta yössä. Kahdeksan tuntia unta olisi ehkä parempi kaiken kannalta, mutta tämäkin kelpaa. Mitähän muita simppelejä elämänhallintakikkoja minä voisin käyttää?

Jännä juttu sinänsä, minulta tuntuvat kadonneen sanat. Ainakin hetkeksi. Ehkä se on NaNoWriMo. Ehkä minun pitäisi jättää kaikki kirjoittaminen hetkeksi ja jatkaa sitten, kun siltä tuntuu. Voi siis olla, että blogi hiljenee joksikin aikaa.

Kuten kuvasta (tai siis sivupalkista) näkyy, sain vähän yli 50000 sanaa kirjoitettua marraskuussa. Eli yksi kappaletta NaNoWriMo-voittoja olisi plakkarissa. Ei kyllä tunnu yhtään erilaiselta kuin ennen tätäkään. Isoin voitto oli se yksi 7500 sanan sunnuntai, kun otin päivän sanamäärätavoitteen kiinni yhtenä päivänä. Vuodenvaihteen jälkeen voinkin sitten alkaa editoida tuota. Vuoden Goodreads-haastekin (60 luettua kirjaa) tuli luettua ja jo ylitettyäkin. Että vielä kun joku tekisi jouluvalmistelut, niin kaikki alkaisi olla kunnossa.

Tammikuussa minut haastettiin Kirjan vuoden lukuhaasteeseen. Lukuhaasteessa on siis viisikymmentä eri teemaa, joiden mukaan luettava kirja pitäisi valita. Kun tätä vuotta on enää reilu kuukausi jäljellä, havahduin siihen, että minulta puuttuu vielä muutama kohta. Teinkin sitten vähän listaa siitä, mitä voisin mihinkin kohtaan vielä lukea. 12. Kirja, jota ystäväsi on suositeltu sinulle Kahii  puhui tässä männäviikolla Esko Valtaojan Kaiken käsikirjaa. Se sopisi tähän kohtaan kuin nakutettu. 16. Kirja, jota äitisi rakastaa Kuulemma Eino Leinon Helkavirsiä. Luen siis runoutta vielä ennen vuodenvaihdetta. 21. Kirja, joka sinun piti lukea koulussa, mutta et lukenut Tämä aiheuttaakin sitten ongelmia. En nimittäin muista yhtään sellaista (kauno)kirjaa, joka olisi pitänyt koulua varten lukea, mutta jonka olisin jättänyt lukematta (tai kesken). Tietokirjoja en tähän kohtaan laske (tosin ei niitäkään varmaan kovinkaan paljoa olisi - mä olen lukenut aika kiltisti kaiken pakollis...

Olen ollut Twitterissä nyt suurin piirtein kaksi vuotta. Melko epäaktiivisena, se on myönnettävä. Miksi en sitten tykkää twitteristä? Vastaus on yksinkertainen: 140. Sadanneljänkymmenen merkin rajoite on twitterin vahvuus, mutta myös sen ehdoton heikkous. Twitter sopii lyhyisiin kysymyksiin, tiedonantoihin ja vastauksiin. Mutta perinpohjaiseen keskusteluun ja monimutkaisista asioista keskusteluun se ei mielestäni ole kovin hyvä väline.  Alla oleva twiitti on viime viikolla vastaan tullut esimerkki twitterin ongelmista. Kuvakaappaus Twitteristä viime viikolta. Mikä tässä nyt sitten on se ongelma, hei Rousa? Selkeästihän tuossa tuo lause ilmaistaan (eikä suomen sanojen taivutuksestakaan tule kovin isoja ongelmia...) "Suomessa kulutetusta #alkoholi'sta noin 70% peräisin muualta, kuin #Alko'sta. #Monopoli edistää terveyttä millä tavalla? #alkotaxi" Listataanpas ongelmia (tai siis minun mielestäni tuossa twiitissä olevia ongelmia): 1) Mistä tämä tilast...