Kesäisenä päivänä on kiva kävellä rantakallioilla. Napsin samalla kännykällä joitakin kuvia, tässä parhaimmistoa. Voiko maisemmat paljoa tätä parempia ollakaan?
Tuolla kallion päällä oli joskus kymmenen vuotta takaperin laudoista ja kanaverkoista tehty häkkirakennelma. Paikka oli mielestäni vähän aavemainen, enkä uskaltanut mennä kovin lähelle. Mutta se antoi minulle tarinaidean, ja muistaakseni kirjoitin sen tarinan silloin loppuunkin. Täytyy etsiä se vihko jostain - voin sitten arvioida kirjoittajantaitojani jälkiviisauden koko mahdilla.
Kallio, meri ja käkkärämännyt. Siinä minun sielunmaisemaani tiivistettynä.
Joskus sitä kohtaa myös elämän nurjemman puolen, mutta siinäkin voi olla jotain vangitsevaa.
Ps. Äiti nauroi minulle melkein koko soutumatkan. En vaan osaa! Vielä!
Kommentit
Lähetä kommentti