Siivousta

Kävin taannoin vanhempieni luona. Muutin sieltä pois kolme vuotta sitten, mutta jätin osan tavaroistani säilöön, koska tämä asunto on vain tilapäinen. Sittemmin nuo tavarat ovat saaneet olla pitkään siellä, minne ne jäivät, mutta nyt tyhjiä huoneita järjesteltiin uudelleen. Tämän seurauksena roinani olivat päätyneet hajasijoitetuiksi mikä minnekin, enkä tiennyt yhtään missä mitäkin oli. 

Viikonloppureissulla kotiin oli kuitenkin aikaa puuhailla - kävin siis kaappien, laatikostojen ja hyllyjen kimppuun tavoitteena paikantaa tavarani. Sitä löytyi aikamoisissa määrissä. 

Heitin pois kolme roskapussillista tavaraa ja lisäksi kasa paperia meni jätepapereihin. Purin neljä vanhaa neuletta, joita en ole käyttänyt ainakaan kolmeen vuoteen. Järjestelin tavarani laatikoihin ja laatikot kaappeihin niin, että tiedän missä ne ovat. Samalla tavarani ovat myös yhdessä paikassa, niin että halutessani ne on helppo viedä pois.

Parasta siivoamisessa oli kuitenkin ehdottomasti se, mitä kaikkea löysin. Kuvissa on (väittäisin näin) ensimmäinen ompelemani laukku. Minä ja sisareni ompelimme molemmat samanlaiset laukut ja käytimme niitä leikeissämme. (Sisaren laukussa on ruskeat napit.) Nyt tuokin laukku on jo hävitetty. 

Kuvausapulaisena The Complete Novels of Jane Austen -tiiliskivi

Yläasteaikaisten kalenterien välistä poimin kaikki siihen aikaan kirjoittamani runot ja muut kummalliset huomiot. Yhden kalenterin takakanteen olin liimannut lehtileikkeen, jossa oli tiedeaiheisia iskulauseita (sarjassamme "Miten voin tietää piin 11 ensimmäistä desimaalia, mutta en puhelinnumeroasi?"). Kaikkea minäkin olen säästänyt...

Siivoamisessa on kyllä se hyvä puoli, että mieli kevenee, kun tavara vähenee. Tämä pitäisi muistaa koko ajan, eikä tajuta vain joka kolmas vuosi, kun tekee perusteellisemman suursiivouksen. Tosin voi olla, että päädyn tekemään vanhempieni luona suursiivousta jo aiemmin kuin kolmen vuoden päästä - puheet viittaavat vähän siihen suuntaan, että ennen pitkää he ovat muuttamassa pois.