Kummallinen syksy
Tajusin viime viikolla, että tänä syksynä minä en aloita tai jatka koulussa. Edellinen tällainen syksy oli silloin, kun olin kuusivuotias (ja silloin aloitin eskarissa).
Tänä vuonna syksyn tulo tarkoittaa työttömyyttä, ainakin tilapäistä. Koulunkäynnin sijaan haen siis töitä.
Kai sitä pitäisi kuitenkin keksiä jotain muutakin tekemistä päiviinsä (muutakin kuin Youtube & Netflix). Olen ajatellut haastaa itseni kirjoittamaan blogia joka päivä koko syyskuun ajan. Ehkä. Jos tämän suunnitelman toteutan, luvassa taitaa olla spämmäystä rss-feediin.
Ammattitaitoa voin pitää yllä esimerkiksi lukemalla. Ja koska minulla on tällä hetkellä toistakymmentä kirjaa lainassa, ei lukeminen lopu ihan äkkiä (plus sitten ne ihan omat lukemattomat).
Työttömyys harmittaa. Minä niin mielelläni tekisin oman alan töitä - toistaiseksi niitä ei kuitenkaan ole tiedossa. Eniten minua kuitenkin häiritsee epävarmuus. Koska haen ympäri Suomea, voi olla, että joudun muuttamaan pitkänkin matkan päähän jossakin kohtaa. Haluaisin ilmoittautua kansalaisopiston kursseille tai muihin harrastusryhmiin, mutta en voi tietää, muutanko tästä kaupungista kahden viikon päästä, kuukauden päästä, kuuden kuukauden päästä vai en koskaan.
Minua on käsketty, kehoitettu ja neuvottu nauttimaan siitä, että olen vapaa menemään minne haluan ja tekemään mitä haluan. Syystä tai toisesta se tuntuu vaikealta. Ehkä ajattelen asiat liian monimutkaisesti?
Ehkä syyskuun haasteisiin pitäisi lisätä jokin, jossa joutuisin pois mukavuusalueeltani? Muuten taidan olla lokakuussa ihan mökkihöperöitynyt.
Tänä vuonna syksyn tulo tarkoittaa työttömyyttä, ainakin tilapäistä. Koulunkäynnin sijaan haen siis töitä.
Kai sitä pitäisi kuitenkin keksiä jotain muutakin tekemistä päiviinsä (muutakin kuin Youtube & Netflix). Olen ajatellut haastaa itseni kirjoittamaan blogia joka päivä koko syyskuun ajan. Ehkä. Jos tämän suunnitelman toteutan, luvassa taitaa olla spämmäystä rss-feediin.
Ammattitaitoa voin pitää yllä esimerkiksi lukemalla. Ja koska minulla on tällä hetkellä toistakymmentä kirjaa lainassa, ei lukeminen lopu ihan äkkiä (plus sitten ne ihan omat lukemattomat).
Työttömyys harmittaa. Minä niin mielelläni tekisin oman alan töitä - toistaiseksi niitä ei kuitenkaan ole tiedossa. Eniten minua kuitenkin häiritsee epävarmuus. Koska haen ympäri Suomea, voi olla, että joudun muuttamaan pitkänkin matkan päähän jossakin kohtaa. Haluaisin ilmoittautua kansalaisopiston kursseille tai muihin harrastusryhmiin, mutta en voi tietää, muutanko tästä kaupungista kahden viikon päästä, kuukauden päästä, kuuden kuukauden päästä vai en koskaan.
Minua on käsketty, kehoitettu ja neuvottu nauttimaan siitä, että olen vapaa menemään minne haluan ja tekemään mitä haluan. Syystä tai toisesta se tuntuu vaikealta. Ehkä ajattelen asiat liian monimutkaisesti?
Ehkä syyskuun haasteisiin pitäisi lisätä jokin, jossa joutuisin pois mukavuusalueeltani? Muuten taidan olla lokakuussa ihan mökkihöperöitynyt.
Tsemppiä työnhakuun. Tuo tosiaan kyllä on siinä mielessä helpottavaa että ei ole sitoutunut mihinkään tiettyyn alueeseen vaan voi hakea mistä tahansa :D Mutta toki sekin tuo ongelmia. Koskaan ei ole hyvä! :D
VastaaPoista-Hanna-