Blaah

On yleisesti tunnustettu totuus, että naimaton varakas mies tarvitsee välttämättä rinnalleen vaimon ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella ja kaikilla muilla on asiat aina paremmin kuin itsellä.

Silti: haluaisin olla töissä. Kun olen töissä, haluaisin, että minulla olisi vapaapäiviä. Onko tässä mitään järkeä?

No, ei ainakaan työttömyydessä. Sitä voisi kuvitella, että kun ihmisellä on 24 tuntia vuorokaudessa aikaa käyttää Ihan Mihin Tahansa, ihminen saisi aikaiseksi vaikka ja mitä. VÄÄRIN. Ainakaan tämä näppäimiä naputteleva ihmisyksilö ei saa aikaiseksi paljon mitään.

Tänään ajattelin huijata itseni ulos ja käydä kaupassa. Kämppis ilmoitti, että hän käy, kun on jo sopinut asiasta. En sitten mennyt ovesta ulos tänään(kään).

Kun olin vielä opiskelija, myönnän naureskelleeni uutisjutuille työttömien syrjäytymisestä. Mikseivät työttömät vain Tee Jotain? Nyt tiedän, ettei se ole niin helppoa. Aikatauluttomuus saa tuhlaamaan aikaa kaikkeen. Aamulla herättyään voi lukea kirjaa tunnin tai kaksi tai kahdeksan (= mitä tein eilen... ja tänään). Huomennakin ehtii tehdä kaikenlaista. Paitsi ettei sitä huomista koskaan tule.

Sillä ei ole väliä lähdenkö kauppaan nyt vai kahden tunnin päästä. Paitsi jos kaupat ovat kahden tunnin päästä jo kiinni. Mutta aina voi mennä seuraavanakin päivänä.

28 päivää jäljellä. Ehkä saan tällä välin vielä yhden kirjan luettua?


PS. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki, jos tunnistat, mistä lainasin aloituksen. Etenkin, jos tunnistat sen neljästä ensimmäisestä sanasta.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miksi oikein olen vihainen?

Projekti numero viisisataakaksi

Piporadiosta poimittua