Huoh
On hämmentävää, miten syvään ihmisen ajatustavat ja uskomukset juurtuvat. Noin kahdeksan vuotta sitten aloin taistella tiettyjä uskomuksiani ja käsityksiäni vastaan. Ensin passiivisesti, ihan vain altistumalla uusille kokemuksille. Viitisen vuotta sitten aloitin aktiivisemman taistelun. Ehkä kaksi vuotta sitten luulin voittaneeni itseni ja aiemmat käsitykseni.
Mutta.
Here we go again. Aurinkoisina (kuvaannollisesti aurinkoisina) päivinä kaikki on hyvin. Mutta sitten on myös ne päivät ja ajat, kun huomaa, etteivät vanhat möröt ole kadonneet minnekään. Olen ehkä onnistunut ajamaan ne syvälle kaapin perälle tai (mieleni palatsin) kellarin pimeimpään peränurkkaan. Mutta niin nekin vain keräävät rohkeutensa ja hiippailevat päivänvaloon ja istahtavat keittiön pöydän ääreen kesken kirkkaan kesäpäivän tai hyvin sujuvien juhlien.
Saan aloittaa taistelun jälleen alusta. Ja koska en ole vieläkään saanut kirjettä Tylypahkaan, en osaa Naurettavus-loitsua, enkä voi ajaa mörköä pihalle yhdellä naurulla. Joten ei auta kuin jälleen kerran pukeutua ison tytön haarniskaan ja elää eteenpäin. Koska päivä paistaa huomennakin ja lopulta mörkö kyllästyy istumaan keittiönpöytäni ääressä.
On päiviä, kun on kurjaa olla jästi.
Mutta.
Here we go again. Aurinkoisina (kuvaannollisesti aurinkoisina) päivinä kaikki on hyvin. Mutta sitten on myös ne päivät ja ajat, kun huomaa, etteivät vanhat möröt ole kadonneet minnekään. Olen ehkä onnistunut ajamaan ne syvälle kaapin perälle tai (mieleni palatsin) kellarin pimeimpään peränurkkaan. Mutta niin nekin vain keräävät rohkeutensa ja hiippailevat päivänvaloon ja istahtavat keittiön pöydän ääreen kesken kirkkaan kesäpäivän tai hyvin sujuvien juhlien.
Saan aloittaa taistelun jälleen alusta. Ja koska en ole vieläkään saanut kirjettä Tylypahkaan, en osaa Naurettavus-loitsua, enkä voi ajaa mörköä pihalle yhdellä naurulla. Joten ei auta kuin jälleen kerran pukeutua ison tytön haarniskaan ja elää eteenpäin. Koska päivä paistaa huomennakin ja lopulta mörkö kyllästyy istumaan keittiönpöytäni ääressä.
On päiviä, kun on kurjaa olla jästi.
Kuulostaa vakavalta D: Toivottavasti oot saanut mörön ahdistettua takaisin mielesi palatsin kellarin pimeimpään nurkkaan. Tai vielä parempaa, ajettua sen ulos kokonaan päivänvaloon ja sanottua sille, että sen on aika lopettaa lusmuilu, itsenäistyä ja etsiä oma kämppä jostain muualta, ja mieluiten kaukaa.
VastaaPoista