Pikkuikkuna

Vaaleanpunaisissa tunnelmissa edelleen. Tämä kiteyttää minun eiliseni, vaikken olekaan cool. Liittyy silti asiaan jotenkin. Pidän siitä, että Suomessa 14.2. on nimenomaan ystävänpäivä. Amerikoissa juhla on kai enemmän (romanttiseen) rakkauteen keskittyvä. Mutta koska Suomessa juhla on ystävänpäivä, minun ei tarvinnut masentua kaikesta ylitsepursuavasta rakkaudesta, vaan saatoin olla vain hyvin onnellinen ja hyvin kiitollinen. Minä olen kiitollinen ystävistäni, kiitollinen siitä, että kuulun kaveriporukkaan, jossa jaetaan ilot ja surut ja kaikki siltä väliltä. Eilen vietimme ystävänpäivää tällä porukalla. Söimme, joimme, otimme yhteiskuvia, tanssimme, lauloimme, juttelimme, meikkasimme, pelasimme... Kaiken kaikkiaan nautimme elämästä ja toistemme seurasta. Ihmisistä, joiden seurassa saamme ja voimme olla juuri sitä mitä olemme. Kuvaavaa on ehkä se, että kun eilen ehdotettiin pullonpyöritystä, yksi porukastamme totesi: onko asioita, joita emme toisistamme tiedä. On, sellai...

Ilonaiheet: Kokeilin uuden ruokalajin (lihamureke) valmistusta. Tuli ihan syötävän hyvää. Neulova valmentaja.  Noteerattu kansainvälisiä (neulonta)piirejä myöten! Hauska jälkipyykki. Kävely hämärässä. Teetä ja (vaikeidenkin) asioiden analysointia kaverin kanssa. Jälkimärinät: Piti sitten koukuttua nettipeliin koulutehtävien sijaan... Viikko on nyt takana, hauskaa näitä on ollut kirjoittaa. Toisaalta tämä on ollut myös vaikea tehtävä. Huomaan muistini olevan kuin seula - illalla muistan, että jotain hauskaa tänään tapahtui, mutta mitä ihmettä se oli. Toisina päivinä ilonaiheita oli vaikea keksiä, koska päivät olivat arkisia, eikä tehnyt oikeastaan mitään. Toisina päivinä märinät olivat se vaikea osuus, kun ei ollut tapahtunut mitään ihmeempää. Kokeilen tätä kyllä varmasti joskus uudestaankin ja suosittelen sinuakin kokeilemaan. Päivän näkee toisin, kun miettii hyviä ja huonoja juttuja.

Lauantain ilonaiheet vähän myöhässä, koska eilisilta venyi sen verran, etten enää jaksanut avata konetta blogimerkintää varten. Tässäpä näitä nyt kuitenkin olisi. Craftlit -podcastissa alkoi Elizabeth Gaskellin North and South. Se on hyvä kirja! Olympialaisten avajaiset (Areenasta päivän myöhässä, mutta onneksi sillä ei ole väliä). Kaikki hauskat pikku yksityiskohdat.  Olympia-neule edistyy ja siitä tulee a) sopivankokoinen ja b) nätti.  Kiharsin hiukset ja heti tuli tyttömäinen olo.  Uusia ihmisiä ja uusia tilanteita. Jälkimärinät: Ei tämä taida ihan märinöiden arvoinen juttu olla, mutta koska saamattomuus koulutehtävissä ja jumiutuneet niskat on jo käsitelty, eikä säästä viitsi märistä. Mutta siis kavereiden seurassa sitä unohtaa, että vieraammille ihmisille alkoholittomuus ei olekaan arkinen juttu, vaan valinta, jota kommentoidaan. Huolimatta siitä, miltä märinäni kuulostaa, saa sitä kommentoida, aivan vapaasti. Enemmän märisen sitä, etten tajunn...

Melkein unohdin, mutta onhan tässä vielä puolisen tuntia tätä päivää... Siispä ilonaiheita:  Lyhyt koulupäivä ja yhden keskeneräisen koulutyön edistäminen.  Viinirypäleitä ruokakaupasta. Nam. Teetä ja pullaa kavereiden kanssa. (Kaveri on superhyvä pullien leipomisessa!) Kisaneuleen aloitus Veronica Marsia katsellen. Kämppiksen soittolistan vanhat tutut, mutta melkein jo unohdetut biisit. Muistot. Jälkimärinät:  Koulutyöt ovat edelleen solmussa. Samoin kuin hartiat. (Neulominen olikin hyvä idea tähän väliin...)

... jatketaan kekseliäiden otsikoiden linjalla... Joka tapauksessa, päivän ilonaiheita: Vapaapäivä! Melkein päätyminen lounasdiskoon. Neuleolympialaistiimiin liittyminen ja lajin sekä kisatyön valinta. Kaverin keksimä uudissana: kakkapäästäinen. Yllättävä kutsu lauantaille. Jälkimärinät: Selkä ja hartiat on jumissa. Pitäisikö tässä muka liikkua vai?

Ilonaiheet: Vanhan suosikkikirjan uudelleenlukeminen ja kaikki se ihana kieli. Runebergintortut (edelleen...) Pikkuinen kaunokirjallisuutta tavoitteleva tekstinpätkä. Eilen aloitetun jääkaappirunousmagneettien aakkostaminen loppuun. Vasaran lainaaminen. Jälkimärinät: Koulutyöt on edelleen tekemättä. Motivaatio on edelleen hukassa.

Ilonaiheet: Tunnit peruttiin - päivään tuli paljon aikaa lisää. Aamupäivän bilehetki - tanssi niin kuin kukaan ei näkisi. Tein Runebergintorttuja. Jääkaappirunouden aakkostusta. Kaverin melkein yllätysvierailu. Jälkimärinät: Tunnit peruttiin. Opettajalta olisi ollut kysyttävää.