Pikkuikkuna

Vastuulliset - eettiset, ekologiset, yhteiskunnalliset - valinnat ovat pinnalla. Ohjeita on paljon ja valtaosa niistä on hyviä, mutta valitettavasti osa on myös ristiriitaisia. Eikä siinä aina pieni ihminen (tai vähemmän pieni, kuten minä) tiedä, mitä ohjeita noudattaa. Työkaverilta kuulin uutuuskirjasta Hyvin eletty: vastuullinen koti, ruoka, kauneus & muoti, jonka takakannessa lupailtiin kirjan olevan "Jokaisen nykynaisen must-have-käsikirja kestävään elämäntapaan." Kuulosti ihan minun kirjaltani. Kuulosti. Kun ei se sitten ollutkaan sitä. Minun mielestäni osuvampi takakansiteksti menisi suunnilleen "Jokaisen pääkaupunkiseudulla asuvan nykynaisen inspiraatiokirja kestävään elämäntapaan." Koska iso osa käytännön vinkeistä toimii lähinnä, jos haluat tilata kaiken netistä (mitä en pidä kovin kestävänä elämäntapana henk. koht.) tai asuu paikkakunnalla, jossa on laaja tarjonta kestävää elämäntapaa tukevia tuotteita (tai esim. kasvisravintoloita). Tervetuloa m...

  Milloin viimeksi välitin tarpeeksi? Milloin viimeksi välitin tarpeeksi vaihtaakseni päivämäärän puupalikkakalenteriin? Milloin viimeksi välitin tarpeeksi imuroidakseni? Milloin viimeksi välitin tarpeeksi lahjoittaakseni rahaa hyväntekeväisyyteen? Milloin viimeksi välitin tarpeeksi kysyäkseni mitä kaverille kuuluu? Milloin viimeksi välitin tarpeeksi katsoakseni toista ihmistä silmiin? Milloin viimeksi välitin tarpeeksi taistellakseni jonkin asian puolesta? Neljäs kesäkuuta? Ennen joulua? Ehkä tänään? Viime perjantaina? Maanantaina? Koskaan? Jaa-a. Mut kalenteria tarkkailemalla huomaan itse, milloin olen ollut liikaa poissa tai tehnyt liikaa. Koska silloin jokin jää. Ja usein se jokin on kalenterin kääntäminen. Pidä huolta itsestäsi, sinäkin.

(Alunperin julkaistu Jodelissa. Ei saa tuomita toisten some-valintoja.) Olipa kerran pieni poika nimeltä Matti. Matilla oli onnellinen lapsuus, mutta kultainen nuoruus päättyy kaikilla ja niin kävi Matillekin. Matti joutui nimittäin yläasteelle ja opotunneille. Ja siellä Matin olisi pitänyt päättää mitä Matti haluaisi tehdä isona ja mihin kouluun Matti haluaisi jatkaa. Kysymys aiheutti Matille monia unettomia öitä. Matin kavereille vastaukset olivat selviä. Yksi halusi lakimieheksi, toinen merikapteeniksi, kolmas sähkömieheksi ja joku lähihoitajaksi. Mutta Matti se vain pähkäili valintaansa. Hän mietti, heittäisikö tikkaa, noppaa vai kolikkoa päättääkseen asian. Vertailun vuoksi Matti heitti niitä kaikkia, mutta aina hän sai eri tuloksen. Lopulta Matti keksi lykätä päätöstään kolmella vuodella hakemalla lukioon. Siihen loppuivat unettomat yöt, mutta vain hetkeksi. Ensin Matin piti huolehtia siitä, että hän todella pääsisi lukioon. Onneksi Matin todistus juuri riittikin.  He...

1. Vähänkö hyvä kirja Luin aamulla kirjan loppuun (kun on sekä lukija että lenkkeilijä, aamuisin käytävä keskustelu itsensä kanssa on ihan mielenkiintoista seurattavaa ajoittain). Ja VÄHÄNKÖ SE OLI HYVÄ. (Todellakin Caps Lock:in arvoinen.) Tiesin jo noin sadannen sivun paikkeilla (532:sta), että tulisin pitämään kirjasta. Ai mikä kirja? Erika Vik: Hän sanoi nimekseen Aleia Ihan loistavaa fantasiaa (tai jossain luki, että spekulatiivista fiktiota). Mutta villiä länttä ja steampunkia ja magiaa (luki takakannessa). Vähän niinkuin Ilkka Aueria ja ripaus Pratchett-maista kommentointia joissain väleissä. Vähän minua pelottaa, että tässä on ainekset trilogiaan, jossa pelastetaan koko maailma, mutta uskon ja toivon, ettei se pääty niin. En oikein tiedä mitä sanoisin tästä kirjasta.  Toinen päähenkilö Corildon on seleesi (käyttää magiaa ja tuntee varjomaailman läsnäolon). Hän on herrasmies, joka asuu pikkukylässä jossakin ihan perukoilla ja tarkkailee tuulia. Kunnes hän löytä...

Viisi ekaa mieleenjuolahtavaa, satunnaisessa järjestyksessä: 1. Huomio: Jos Jodelissa mainitsee olevansa Tinderissä, ensimmäinen leima on "halpa Tinder-jakorasia". True story.  Mitään en myönnä. 2. Olin pääsiäissunnuntaina Nuuksiossa. Ensin satoi lunta ja sitten näin västäräkin. Västäräkistä vähäsen, häh? 3. Lähikaupasta oli Mignon-munat loppu jo torstai-iltana. Ensi vuonna ajoitan hankintareissun paremmin (jos muistan). 4. Retkiruoat voi valita myös pelikorttien avulla (joo, me oltiin Ne Tyypit pääkaupunkiseudulla pääsiäissunnuntaina S-Marketissa vetämässä pelikortteja ja laskemassa ruoka-aineita). Tuli jopa ihan hyvä päivällinen rakettispagetista, jauhelihasta, paprikoista ja creme bonjour yrtti-valkosipulista. 5. En ikinä kuvitellut, että vaatekriisin voisi kehittää myös partioharrastukseen liittyen, mutta tänään nähtiin sekin. PS. Holma-Saarijärvellä on Pokestop.

Ensimmäisen työttömän arkipäivän kunniaksi keräsin kasaan kaikki kotoani löytyvät kirjat, jotka ovat kesken tai jotka odottavat lukemista. 24. Kirjastotyössä jokainen päivä on taistelua. Joka ikinen päivä joutuu taistelemaan lukemattomien (molemmissa sanan merkityksissä) kirjojen kutsuhuutoja vastaan: "Lue minut! Lue minut! Lue minut!" 24 lukematonta kirjaa osoittavat selvästi, että joskus myös häviän tuon taistelun. (Rehellisyyden nimissä myönnän myös, että perjantaina viimeisen työpäiväni jälkeen lukemattomien kirjojen luku oli 27, mutta minulla oli tehokas viikonloppu ja maanantaiaamupäivä.) Tavoitteena olisi saada lukemattomien kirjojen määrä vähenemään merkittävästi. Kaikkein mieluiten nollaan, mutta en usko pystyväni sellaiseen. Haluaisin kuitenkin, että kirjat mahtuisivat yöpöydälleni, eikä niitä tarvitsisi kasata myös ikkunalaudalle (vaikka vanhan talon ikkunalauta onkin aika ihana). Odotettavissa olisi siis (toivottavasti) raportteja luetuista kirjoista. Mutt...

Neulekärpänen on puraissut pahasti näin helmikuun kunniaksi. Olen suorastaan neuloottinen, kuten kuvasta näkyy. Siis ihan vakavasti ottaen (neulominen ON vakavaa!) olen ollut viimeiset pari viikkoa innostunut neulomisesta. Paljon enemmän kuin muistan olleeni aikoihin. En tiedä mistä se johtuu (ja minusta tuntuu että olen ylipäätään innokkaampi kuin pariin kuukauteen). Mutta nautin innosta tehdä asioita ja jätän kotitöitä tekemättä, että voisin tehdä sitä mitä haluan. Kuvassa olevat lapaset suunnittelen tekeväni onteloneuleena ja intialaisella peukalokiilalla - huvin vuoksi ja koska haasteet ovat kivoja. Saa nyt nähdä, mikä on lopputulos. Toinen asia, josta olen innostunut Juuri Nyt (ja pitkälle toukokuuhun), on uusi Grace-kirja Maailma kutsuu Grace . Koska en vieläkään ole liian vanha lukemaan tyttökirjoja (toivottavasti en koskaan!).