Saatan katua tätä vielä joskus

Siitä eilisestä haaverista tuli pikkuinen punainen jälki käsivarteen. Huvittaa edelleen joka kerta kun näen sen. Minä ja minun "emäntägeenini".

Mutta niin. Se mitä saatan katua vielä joskus. Eh. Kotimatkalla pyörittelin päässäni runoa. Ja sitten jostain mielen perukoilta hiipi ajatus julkaista se blogissa. Ehkä siksi, että katsoin tänään videon, jossa puhuttiin kirjoittamisesta ja kehotettiin antamaan itselleen lupa epäonnistua.

Joten. Allekirjoittaneen pikaisesti sommittelema runo. Tätä saatan katua vielä joskus ja voi olla, että piilotan tämän. Tai sitten en. Hassu pikku tekstihän se vaan on.



Olet suuri punainen huutomerkki
metri seitsemänkymmentä A4:lla.
Erotut joukosta.
Kaikki kuulevat missä kuljet.

Tahtoisit olla piste.
Kaikista mieluiten tyhjä tila kahden sanan välissä.
Voisit lainata näkymättömyysviittaa
ja kulkea viisi senttiä maanpinnan yläpuolella.
Mauton, hajuton, äänetön, väritön.
Sellainen, jota kukaan ei huomaa.

Olet i.
Tavallinen i, keskellä sanaa.
Katseet pyyhkäisevät ylitsesi,
ei juuri kukaan sinua erityisesti katso.
Vielä harvempi arvostelee.

Kommentit

  1. kr5. syyskuuta 2013 klo 18.56

    Etkä mitään epäonnistunut - tuohan oli varsin runoisa. Kirjoittele niitä ihmeessä lisää tänne bloginkin puolelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rousah5. syyskuuta 2013 klo 21.49

      Enköhän mä jossain kohtaa jotain taas tännekin kirjoita. Kun tulee jotain sellaista vastaan, mitä kehtaa ja voi julkaista...

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miksi oikein olen vihainen?

On siihen pari muutakin syytä kyllä, mutta... Olen täällä blogissakin hehkuttanut kirjaa Iltasatuja kapinallisille tytöille. Pidän kirjasta edelleen, olen hankkinut sen omaan hyllyyni ja lukenut tarinoita erilaisissa yhteyksissä (yleensä yhden tarinan jälkeen on pyydetty lukemaan vielä toinenkin). (Toim. huom. en julkisesti.) Kävin elokuun lopulla kirjakaupassa ihan vain kiertelemässä (Haminassa, kun nyt satuin olemaan siellä ja oli aikaa). Vastaavia kirjoja on ilmestynyt viime aikoina muitakin: parikin suomalaisista naisista kertovaa teosta sekä Iltasatuja kapinallisille tytöille 2. Ja vielä yksi, nimittäin Rohkeiden poikien kirja: tositarinoita hämmästyttävistä pojista, jotka muuttivat maailmaa.  Lainasin Rohkeiden poikien kirjan kirjastosta työsyistä. Äsken aloin selailla sitä ja voi että kuinka se sai minut vihaiseksi. Pikaisella selailulla vastaan tuntui tulevan lähinnä sellaisia tarinoita, joissa oli saavutettu jotain (mutten tiedä muuttivatko ne niin maailmaa), il...
Lue lisää

Projekti numero viisisataakaksi

Koska keskeneräisiä projekteja ei ole vielä tarpeeksi, ajattelin aloittaa uuden. Huomenna alkaa Nanowrimo, eli kansallinen romaaninkirjoituskuukausi. Eli kuukausi aikaa kirjoittaa 50 000 sanan romaani. Juuei, en osallistu. Tällä hetkellä minulla ei ole minkäänsorttista romaani-ideaa, josta voisin (edes yrittää) 50 000 sanaa kirjoittaa. Sen sijaan minulla on keskeneräinen kirjoitusprojekti, jota pitäisi jatkaa. Päätin siis pitää oman Keskeneräisten Tekstien EdistämisKuukauden (KeTEKu). Ideana on siis jatkaa keskeneräistä tekstiä. Kutsun projektia myös viidesosa-Nanowrimoksi, sillä tavoitteenani on 10 000 sanaa lisää. Tämänhetkinen sanamääräni on 3201. Tavoitteena siis 13201 sanaa marraskuun loppuun mennessä. Toivon että onnistun. Edes vähän sinnepäin. Lupaan raportoida senhetkisen sanamäärän jokaisen marraskuun blogikirjoituksen lopussa (tai alussa). Saa myös toki liittyä seuraksi, jos tahtoo - ihan omat säännötkin saa keksiä. Katsotaan kuin tässä käy...
Lue lisää

Piporadiosta poimittua

Piporadio = korvamato = jotain, joka soi päässä. Viime kerran kepeistä aiheista siirrytään kertakaikkisen vakavamielisiin. Poimintoja piporadiosta, eli vajaat kymmenen biisiä, jotka ovat viime aikoina soineet päässä. Näiden perusteella saa yrittää analysoida psyykettäni/alitajuntaani/mitä ikinä tahtookaan. Mut lähinnä kyseessä on vaan seitsemän randomilla valikoitunutta biisiä, ja jotain lätinää aiheesta. Jos tahtoo yllättää itsensä, niin voi klikata Piporadioon tästä , kuunnella biisit ja sit tulla lukemaan selitykset. Tai voi lukea ensin selitykset, huomata, ettei linkkiä kannata todellakaan klikata ja... niin. Omalla vastuulla, jos on sellainen ihminen, jolle tarttuu korvamadot helposti. Itse olen niitä ihmisiä, jotka oppii biisien sanat suht nopeasti - en nyt yleensä ihan kertakuulemalta, mutta ei siihen montaa kertaa tarvita (oletuksena se, että saan sanoista selvää). Toisaalta, aina biiseistä ei soi sanat päässä, toisinaan myös pelkkä melodia. Jolloin pitää tietysti selvit...
Lue lisää