Pikkujuttuja

Pari pientä tarinaa viime päiviltä

Outolintu

Maanantaina ahmin Veronica Rothin Outolinnun kirjana. Torstaina katsoin siitä tehdyn elokuvan. Kirja oli (jälleen kerran) elokuvaa parempi, vaikka oli elokuvakin ihan hyvä. Outolintu on siis nuorten aikuisten dystopiaa, vähän Nälkäpelin jalanjäljissä (vaikka oikeasti Nälkäpelissä ja Outolinnussa ei kovin paljon samaa ole. Paitsi että dystopiaa ja naispäähenkilö ja on ollut sota). Suosittelen kyllä tutustumaan, mielenkiintoisinta Outolinnun maailmassa on ihmisten jako osastoihin luonteenpiirteiden/persoonallisuuden perusteella. Ja mitä sitten tapahtuu, jos joku on outolintu, eikä oikein sovi joukkoon?

Värkkäilyä

Sain kaksi tuolia pitkäaikaishoitoon (tällä tiedolla kuluvan vuoden loppuun asti). Ne sitten tuunattiin paremmin hoitopaikkaansa maastoutuviksi ja samoin tein ostettiin kangasta vähän reilummin. Ompelin sitten tänään uuden keittiönverhon ja sohvatyynyn. Omppukangas on ehkä parasta ikinä ja sopii väriensä puolesta tänne melkein kuin nenä päähän. (Ja olen karmea kämppis ja vaihdan verhot kysymättä mitään... No, aina voi vaihtaa takaisin!) 

Tuhkimo-menetelmä

Kehitimme (vitsillä!) poikaystävänhankkimiskeinon, jonka nimesimme Tuhkimo-menetelmäksi. Ideana on ostaa (hyvännäköinen) miesten kenkäpari ja laittaa se valmiiksi eteiseen. Sitten on vain etsittävä kengille sopiva käyttäjä. Mitään takeita menetelmän toimimisesta en ota. Enkä myöskään aio itse kokeilla. 

Eipä tässä muuta kuin vauhdilla uuteen viikkoon vaan. 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miksi oikein olen vihainen?

On siihen pari muutakin syytä kyllä, mutta... Olen täällä blogissakin hehkuttanut kirjaa Iltasatuja kapinallisille tytöille. Pidän kirjasta edelleen, olen hankkinut sen omaan hyllyyni ja lukenut tarinoita erilaisissa yhteyksissä (yleensä yhden tarinan jälkeen on pyydetty lukemaan vielä toinenkin). (Toim. huom. en julkisesti.) Kävin elokuun lopulla kirjakaupassa ihan vain kiertelemässä (Haminassa, kun nyt satuin olemaan siellä ja oli aikaa). Vastaavia kirjoja on ilmestynyt viime aikoina muitakin: parikin suomalaisista naisista kertovaa teosta sekä Iltasatuja kapinallisille tytöille 2. Ja vielä yksi, nimittäin Rohkeiden poikien kirja: tositarinoita hämmästyttävistä pojista, jotka muuttivat maailmaa.  Lainasin Rohkeiden poikien kirjan kirjastosta työsyistä. Äsken aloin selailla sitä ja voi että kuinka se sai minut vihaiseksi. Pikaisella selailulla vastaan tuntui tulevan lähinnä sellaisia tarinoita, joissa oli saavutettu jotain (mutten tiedä muuttivatko ne niin maailmaa), il...
Lue lisää

Projekti numero viisisataakaksi

Koska keskeneräisiä projekteja ei ole vielä tarpeeksi, ajattelin aloittaa uuden. Huomenna alkaa Nanowrimo, eli kansallinen romaaninkirjoituskuukausi. Eli kuukausi aikaa kirjoittaa 50 000 sanan romaani. Juuei, en osallistu. Tällä hetkellä minulla ei ole minkäänsorttista romaani-ideaa, josta voisin (edes yrittää) 50 000 sanaa kirjoittaa. Sen sijaan minulla on keskeneräinen kirjoitusprojekti, jota pitäisi jatkaa. Päätin siis pitää oman Keskeneräisten Tekstien EdistämisKuukauden (KeTEKu). Ideana on siis jatkaa keskeneräistä tekstiä. Kutsun projektia myös viidesosa-Nanowrimoksi, sillä tavoitteenani on 10 000 sanaa lisää. Tämänhetkinen sanamääräni on 3201. Tavoitteena siis 13201 sanaa marraskuun loppuun mennessä. Toivon että onnistun. Edes vähän sinnepäin. Lupaan raportoida senhetkisen sanamäärän jokaisen marraskuun blogikirjoituksen lopussa (tai alussa). Saa myös toki liittyä seuraksi, jos tahtoo - ihan omat säännötkin saa keksiä. Katsotaan kuin tässä käy...
Lue lisää

Piporadiosta poimittua

Piporadio = korvamato = jotain, joka soi päässä. Viime kerran kepeistä aiheista siirrytään kertakaikkisen vakavamielisiin. Poimintoja piporadiosta, eli vajaat kymmenen biisiä, jotka ovat viime aikoina soineet päässä. Näiden perusteella saa yrittää analysoida psyykettäni/alitajuntaani/mitä ikinä tahtookaan. Mut lähinnä kyseessä on vaan seitsemän randomilla valikoitunutta biisiä, ja jotain lätinää aiheesta. Jos tahtoo yllättää itsensä, niin voi klikata Piporadioon tästä , kuunnella biisit ja sit tulla lukemaan selitykset. Tai voi lukea ensin selitykset, huomata, ettei linkkiä kannata todellakaan klikata ja... niin. Omalla vastuulla, jos on sellainen ihminen, jolle tarttuu korvamadot helposti. Itse olen niitä ihmisiä, jotka oppii biisien sanat suht nopeasti - en nyt yleensä ihan kertakuulemalta, mutta ei siihen montaa kertaa tarvita (oletuksena se, että saan sanoista selvää). Toisaalta, aina biiseistä ei soi sanat päässä, toisinaan myös pelkkä melodia. Jolloin pitää tietysti selvit...
Lue lisää