Uusi vanha lempivaate


Hupparini hihansuu meni rikki tässä taannoin. Muuten se oli vielä hyvässä kunnossa, joten en halunnut luopua siitä. Lopulta keksin, että voisin lyhentää hihat t-paitamittaan ja jatkaa hupparin käyttöä enemmän asusteena kuin varsinaisena lämmikkeenä.

Päätin ottaa kuvasarjan projektista huvin vuoksi (luetaan: jotta voisin kirjoittaa siitä blogiini). Raitapaitaa käytin apuna, että sain leikattua hihansuun suoraan. Ei noita vaiheita ehkä tarvitse selittää sen tarkemmin - kuvat kulkevat vaihejärjestyksessä vasemmalta oikealle. Tosin kuvissa ei näy muutamaa (ehkä oleellista) juttua.

  1. Sovitin hupparia joka välissä. Tarkistin mm. että hihansuut ovat suorassa linjassa. Ja tietysti, että hiha on sopivan pitkä.
  2. Huolittelin hihansuut monipistosiksakilla ennen käänteiden ompelemista. Käänteet ompelin joustavalla suoralla ompeleella. (Nykypäivän ompelukoneilla saa aikaiseksi kaikkea jännää...) 
  3. Koko projektiin meni vain reilu tunti. 
  4. Olen käyttänyt tätä hupparia joka päivä hihojen lyhentämisen jälkeen. 
Jatkan hupparissa hengaamista ja yritän keksiä jotain jännää. 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miksi oikein olen vihainen?

On siihen pari muutakin syytä kyllä, mutta... Olen täällä blogissakin hehkuttanut kirjaa Iltasatuja kapinallisille tytöille. Pidän kirjasta edelleen, olen hankkinut sen omaan hyllyyni ja lukenut tarinoita erilaisissa yhteyksissä (yleensä yhden tarinan jälkeen on pyydetty lukemaan vielä toinenkin). (Toim. huom. en julkisesti.) Kävin elokuun lopulla kirjakaupassa ihan vain kiertelemässä (Haminassa, kun nyt satuin olemaan siellä ja oli aikaa). Vastaavia kirjoja on ilmestynyt viime aikoina muitakin: parikin suomalaisista naisista kertovaa teosta sekä Iltasatuja kapinallisille tytöille 2. Ja vielä yksi, nimittäin Rohkeiden poikien kirja: tositarinoita hämmästyttävistä pojista, jotka muuttivat maailmaa.  Lainasin Rohkeiden poikien kirjan kirjastosta työsyistä. Äsken aloin selailla sitä ja voi että kuinka se sai minut vihaiseksi. Pikaisella selailulla vastaan tuntui tulevan lähinnä sellaisia tarinoita, joissa oli saavutettu jotain (mutten tiedä muuttivatko ne niin maailmaa), il...
Lue lisää

Piporadiosta poimittua

Piporadio = korvamato = jotain, joka soi päässä. Viime kerran kepeistä aiheista siirrytään kertakaikkisen vakavamielisiin. Poimintoja piporadiosta, eli vajaat kymmenen biisiä, jotka ovat viime aikoina soineet päässä. Näiden perusteella saa yrittää analysoida psyykettäni/alitajuntaani/mitä ikinä tahtookaan. Mut lähinnä kyseessä on vaan seitsemän randomilla valikoitunutta biisiä, ja jotain lätinää aiheesta. Jos tahtoo yllättää itsensä, niin voi klikata Piporadioon tästä , kuunnella biisit ja sit tulla lukemaan selitykset. Tai voi lukea ensin selitykset, huomata, ettei linkkiä kannata todellakaan klikata ja... niin. Omalla vastuulla, jos on sellainen ihminen, jolle tarttuu korvamadot helposti. Itse olen niitä ihmisiä, jotka oppii biisien sanat suht nopeasti - en nyt yleensä ihan kertakuulemalta, mutta ei siihen montaa kertaa tarvita (oletuksena se, että saan sanoista selvää). Toisaalta, aina biiseistä ei soi sanat päässä, toisinaan myös pelkkä melodia. Jolloin pitää tietysti selvit...
Lue lisää