Pikkuikkuna

Kesäisenä päivänä on kiva kävellä rantakallioilla. Napsin samalla kännykällä joitakin kuvia, tässä parhaimmistoa. Voiko maisemmat paljoa tätä parempia ollakaan? Tuolla kallion päällä oli joskus kymmenen vuotta takaperin laudoista ja kanaverkoista tehty häkkirakennelma. Paikka oli mielestäni vähän aavemainen, enkä uskaltanut mennä kovin lähelle. Mutta se antoi minulle tarinaidean, ja muistaakseni kirjoitin sen tarinan silloin loppuunkin. Täytyy etsiä se vihko jostain - voin sitten arvioida kirjoittajantaitojani jälkiviisauden koko mahdilla.  Kallio, meri ja käkkärämännyt. Siinä minun sielunmaisemaani tiivistettynä. Joskus sitä kohtaa myös elämän nurjemman puolen, mutta siinäkin voi olla jotain vangitsevaa. Ps. Äiti nauroi minulle melkein koko soutumatkan. En vaan osaa! Vielä!

Viime aikoina (eli ehkä noin kahden kuukauden ajan) olen pyöritellyt päässäni sitä, millaisia rooleja miehillä ja naisilla tässä yhteiskunnassa on. (Tämä on sitten lähinnä ajatuksenvirtaa, enkä varmaankaan jaksa hakea lähdeviitteitä mihinkään. Laiska lapsi on lomalla, eli entistäkin laiskempi.) Amerikoissa oli se ampuminen. Josta seurasi vähän kaikenlaista. Osuvimmin siitä kirjoitti - minun mielestäni - Nytin kolumnisti . Osa miehistä pitää naisia alempiarvoisina ja hyvää käytöstä epätavallisena ja palkittavana asiana. Minun kokemukseni tällaisista miehistä ovat onneksi hyvin kevyitä. Silti olen joskus puolivakavissani pohtinut, josko painattaisin paidan, jossa lukisi jotakin tyyliin "'Moi' on ihan hyvä aloitus". Mutta koska en halua kerätä ylimääräistä huomiota, en ole vielä toteuttanut tätä ideaa. Twitterin #YesAllWomen -hashtag herätti myös monenlaisia ajatuksia. Moni asioista oli sellainen, joka osui ja upposi minunkin elämääni. Jos ei juuri minuun, vähint...

(Hupsistarallaakeikkaa, elämä on taas tullut minun ja Pikkuikkunan väliin.) Pari viikkoa takaperin muistikirjastani loppuivat sivut. Se oli kiva muistikirja, kannet olivat punamustat ja kangas muistutti silkkiä (muttei varmaankaan ollut). Se palveli minua uskollisesti tammikuusta 2008 asti. Huvikseni selasin läpi kaiken, mitä kansien välistä löytyi. Tänään olisi siis tarjolla satunnaisia otoksia muistikirjastani. Hih, olen ostanut kirjoja. Jollakulla meistä on myös ollut monta vaihtoehtoa koulutuksensa suhteen. Ps. Olen näköjään huono a) laskemaan ja b) alleviivaamaan. Olen näköjään löytänyt noin kuudessa vuodessa vain yhden hyvän lainauksen. Onneksi se on sitäkin parempi. Neuloin kaverille sukat. Oikeasti muistikirjassani on tolkuton määrä sivuja, joilla on satunnaisia muistiinpanoja satunnaisiin neuleisiin liittyen. Valtaosasta minulla ei ole enää mitään käsitystä, mihin ne liittyvät. Mutta tuossa on ohjeet kaverin sukkien raidoittamiseen. Koska neuloin niitä juna...

Vähän varkain aloin lisätä liikuntaa elämääni viisi viikkoa takaperin. Syynä oli lähinnä se, että alkoi ärsyttää täydellinen liikkumattomuuteni. Ja tarkoituksena oli ja on kohottaa kuntoa rapakunnosta edemmäs. Etsin netistä ohjelman, jossa on tavoitteena juosta 5 km yhdeksän viikon harjoittelun jälkeen. Viisi viikkoa on nyt juostu, tavoitteena on juosta myös jäljellä olevat neljä. Toistaiseksi on sujunut ihan hyvin, ilman mitään vammoja tai muita. Samalla olen myös lisännyt venyttelyä ja jumppaa, noin kerran viikossa kumpaakin (plus lyhyitä venyttelyitä lenkkien jälkeen). Tämän liikuntasuunnitelman laati siskoni, jolla on sellaisia jänniä koulutehtäviä. Ensimmäisen viisiviikkoisen suunnitelman sain tänään suoritettua loppuun. Jatkan samalla lailla seuraavat viisi viikkoa. Erikoisinta tässä on kyllä se, mihin kaikkeen on netissä törmännyt, kun on näitä liikuntajuttuja tutkinut. Kohtuullisuus tuntuu välillä olevan kaukana. Normaalipainossa eläminen ns. normaaliruokavaliolla on paha a...

Pari pientä tarinaa viime päiviltä Outolintu Maanantaina ahmin Veronica Rothin Outolinnun kirjana. Torstaina katsoin siitä tehdyn elokuvan. Kirja oli (jälleen kerran) elokuvaa parempi, vaikka oli elokuvakin ihan hyvä. Outolintu on siis nuorten aikuisten dystopiaa, vähän Nälkäpelin jalanjäljissä (vaikka oikeasti Nälkäpelissä ja Outolinnussa ei kovin paljon samaa ole. Paitsi että dystopiaa ja naispäähenkilö ja on ollut sota). Suosittelen kyllä tutustumaan, mielenkiintoisinta Outolinnun maailmassa on ihmisten jako osastoihin luonteenpiirteiden/persoonallisuuden perusteella. Ja mitä sitten tapahtuu, jos joku on outolintu, eikä oikein sovi joukkoon? Värkkäilyä Sain kaksi tuolia pitkäaikaishoitoon (tällä tiedolla kuluvan vuoden loppuun asti). Ne sitten tuunattiin paremmin hoitopaikkaansa maastoutuviksi ja samoin tein ostettiin kangasta vähän reilummin. Ompelin sitten tänään uuden keittiönverhon ja sohvatyynyn. Omppukangas on ehkä parasta ikinä ja sopii väriensä puolesta tänne melk...

Haluan hetken. Hetken jolloin olen kaunein. Vahvin. Voimakkain. Ihmeellisin. Rakastettavin, kaikista huoneessa olevista ihmisistä. Ei kun hetkinen. Se hetkihän on nyt. Minä olen yksin huoneessa.

Hupparini hihansuu meni rikki tässä taannoin. Muuten se oli vielä hyvässä kunnossa, joten en halunnut luopua siitä. Lopulta keksin, että voisin lyhentää hihat t-paitamittaan ja jatkaa hupparin käyttöä enemmän asusteena kuin varsinaisena lämmikkeenä. Päätin ottaa kuvasarjan projektista huvin vuoksi (luetaan: jotta voisin kirjoittaa siitä blogiini). Raitapaitaa käytin apuna, että sain leikattua hihansuun suoraan. Ei noita vaiheita ehkä tarvitse selittää sen tarkemmin - kuvat kulkevat vaihejärjestyksessä vasemmalta oikealle. Tosin kuvissa ei näy muutamaa (ehkä oleellista) juttua. Sovitin hupparia joka välissä. Tarkistin mm. että hihansuut ovat suorassa linjassa. Ja tietysti, että hiha on sopivan pitkä. Huolittelin hihansuut monipistosiksakilla ennen käänteiden ompelemista. Käänteet ompelin joustavalla suoralla ompeleella. (Nykypäivän ompelukoneilla saa aikaiseksi kaikkea jännää...)  Koko projektiin meni vain reilu tunti.  Olen käyttänyt tätä hupparia joka päivä hihojen...