Identiteetti

Olen viime aikoina miettinyt ihmisen identiteettiä ja sitä mihin kaikkeen se vaikuttaa ja miten paljon. Ja koska kaikki psykologian osaamiseni on peräisin siltä yhdeltä pakolliselta lukiokurssilta, pohdintani eivät pohjaa mitenkään mihinkään tieteeseen. Psykologiasta enemmän ymmärtävät saavat siis aivan vapaasti teilata näkemykseni kommenteissa. 

Joka tapauksessa, olen miettinyt sitä, miten identiteetti vaikuttaa toimintaan. 

Esimerkki 1. Identifioin itseni ihmiseksi, joka harrastaa lukemista ja neulomista. Eikä haittaa vaikka välillä olisin viikon tai pari (tai kuukauden) lukematta tai neulomatta (no lukemisen kohdalla tätä ei kyllä tapahdu...), identiteettini ei siitä muutu ja ennen pitkää palaan näiden harrastusteni pariin joka tapauksessa. 

Esimerkki 2. En pidä itseäni mitenkään ihmeellisenä kokkina (söisin makaronilaatikkoa koko ajan, jos kehtaisin). En pidä ruuanlaitosta (koska on pakko, laitan ruokaa, jos ei olisi, en varmaankaan laittaisi). Ruokien keksiminen on vaikeaa. Eilen vain Huonon musiikin soittolistani auttoi minua selättämään ruuanlaittamishaluttomuuden. 

Esimerkki 3. En identifioi itseäni myöskään liikkujaksi. Silti yritän aina tasaisin väliajoin kehittää itselleni liikuntaharrastusta (koska olisihan se terveellistä ja kai tämä yleinen fitness-innostus vaikuttaa...) 

Joka tapauksessa. Jos ajattelisin olevani ruuanlaittaja (tai ihminen, joka harrastaa liikuntaa), olisiko se helpompaa? Helpottaisiko jonkinlainen fake it 'til you make it -asenne istuttamaan elämääni uusia tapoja? Jos ajattelisin olevani jotakin tai pitäväni jostakin, auttaisiko se minua muuttumaan mielikuvani kaltaiseksi? Tätä täytyisi ehkä testata. 

PS. Hei minä, josko ensi kerralla ajattelisit ajatuksesi loppuun asti, ennen kuin alat kirjoittaa blogipostausta?

Kommentit

  1. Lilli3. lokakuuta 2015 klo 10.15

    Identiteettiä miettiessä alkaa vain pää särkemään :D En osaa sanoa mihin itse identifioin. Tuntuu, että minulla on muutenkin niin monta eri roolia riippuen missä olen ja keiden kanssa, että indentiteettikin saattaisin siinä muuttua. No, ehkei kuitenkaan, en ole varma. En ole myöskään käynyt psykologiaa kuin sen yhden kurssin verran :D Enkä ehkä suoraan sanottuna varmaksi edes tiedä miten indentiteetti määriteltäisiin. Ehkä minut voisi määritellä ihmiseksi joka pitää mahdottomasti kaikesta mahdollisesta ja mukautuu ympäristöönsä ja soluttautuu siihen tarpeen vaatiessa muuttamalla rooliaan.

    -Lilli-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rousah3. lokakuuta 2015 klo 18.46

      Ei kai sitä pitäisi liikaa identiteettiä ja mitään miettiäkään. :D Ehkä minulla on tällä hetkellä liikaa aikaa. Mutta se on kyllä totta, että ihminen mukautuu aina myös ympäristöönsä ja muuttaa rooliaan ja toimintatapojaan sen mukaan, missä on - tai itse ainakin toimin myös niin, eli ehkä sen voi näin kahdesta subjektiivisesta esimerkistä yleistää käsittämään kaikkia ihmisiä... :D

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miksi oikein olen vihainen?

On siihen pari muutakin syytä kyllä, mutta... Olen täällä blogissakin hehkuttanut kirjaa Iltasatuja kapinallisille tytöille. Pidän kirjasta edelleen, olen hankkinut sen omaan hyllyyni ja lukenut tarinoita erilaisissa yhteyksissä (yleensä yhden tarinan jälkeen on pyydetty lukemaan vielä toinenkin). (Toim. huom. en julkisesti.) Kävin elokuun lopulla kirjakaupassa ihan vain kiertelemässä (Haminassa, kun nyt satuin olemaan siellä ja oli aikaa). Vastaavia kirjoja on ilmestynyt viime aikoina muitakin: parikin suomalaisista naisista kertovaa teosta sekä Iltasatuja kapinallisille tytöille 2. Ja vielä yksi, nimittäin Rohkeiden poikien kirja: tositarinoita hämmästyttävistä pojista, jotka muuttivat maailmaa.  Lainasin Rohkeiden poikien kirjan kirjastosta työsyistä. Äsken aloin selailla sitä ja voi että kuinka se sai minut vihaiseksi. Pikaisella selailulla vastaan tuntui tulevan lähinnä sellaisia tarinoita, joissa oli saavutettu jotain (mutten tiedä muuttivatko ne niin maailmaa), il...
Lue lisää

Projekti numero viisisataakaksi

Koska keskeneräisiä projekteja ei ole vielä tarpeeksi, ajattelin aloittaa uuden. Huomenna alkaa Nanowrimo, eli kansallinen romaaninkirjoituskuukausi. Eli kuukausi aikaa kirjoittaa 50 000 sanan romaani. Juuei, en osallistu. Tällä hetkellä minulla ei ole minkäänsorttista romaani-ideaa, josta voisin (edes yrittää) 50 000 sanaa kirjoittaa. Sen sijaan minulla on keskeneräinen kirjoitusprojekti, jota pitäisi jatkaa. Päätin siis pitää oman Keskeneräisten Tekstien EdistämisKuukauden (KeTEKu). Ideana on siis jatkaa keskeneräistä tekstiä. Kutsun projektia myös viidesosa-Nanowrimoksi, sillä tavoitteenani on 10 000 sanaa lisää. Tämänhetkinen sanamääräni on 3201. Tavoitteena siis 13201 sanaa marraskuun loppuun mennessä. Toivon että onnistun. Edes vähän sinnepäin. Lupaan raportoida senhetkisen sanamäärän jokaisen marraskuun blogikirjoituksen lopussa (tai alussa). Saa myös toki liittyä seuraksi, jos tahtoo - ihan omat säännötkin saa keksiä. Katsotaan kuin tässä käy...
Lue lisää

Piporadiosta poimittua

Piporadio = korvamato = jotain, joka soi päässä. Viime kerran kepeistä aiheista siirrytään kertakaikkisen vakavamielisiin. Poimintoja piporadiosta, eli vajaat kymmenen biisiä, jotka ovat viime aikoina soineet päässä. Näiden perusteella saa yrittää analysoida psyykettäni/alitajuntaani/mitä ikinä tahtookaan. Mut lähinnä kyseessä on vaan seitsemän randomilla valikoitunutta biisiä, ja jotain lätinää aiheesta. Jos tahtoo yllättää itsensä, niin voi klikata Piporadioon tästä , kuunnella biisit ja sit tulla lukemaan selitykset. Tai voi lukea ensin selitykset, huomata, ettei linkkiä kannata todellakaan klikata ja... niin. Omalla vastuulla, jos on sellainen ihminen, jolle tarttuu korvamadot helposti. Itse olen niitä ihmisiä, jotka oppii biisien sanat suht nopeasti - en nyt yleensä ihan kertakuulemalta, mutta ei siihen montaa kertaa tarvita (oletuksena se, että saan sanoista selvää). Toisaalta, aina biiseistä ei soi sanat päässä, toisinaan myös pelkkä melodia. Jolloin pitää tietysti selvit...
Lue lisää